Huvila vei miehen

Sisustuksen pienetkin yksityiskohdat on harkittu tarkkaan, mutta museotunnelmaa on varottu.

Saaressa veden äärellä sen aistii kirkkaasti: syksy on valmis luovuttamaan talvelle. Heikki Palosuo ei talventulosta välitä, hän käy kesäpaikassaan niin kauan kuin veneen voi työntää vesille.

Helsinkiläinen Palosuo päätti 14 vuotta sitten ottaa Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevan sukuhuvilan huolehdittavakseen.

Savimaalle rakennetun hirsihuvilan perustukset olivat niin huonossa kunnossa, että ne oli tuettava uudelleen puolentoista metrin syvyydessä olevaan peruskallioon asti.

Kysymys kuului: pannaanko vuonna 1902 rakennettu Saarniemi-huvila matalaksi vai aloitetaanko mittavat korjaustyöt? Muistot lapsuuden kesistä ratkaisivat, ja tunne voitti.

Myös muut saaren 12 rakennusta olivat remontin tarpeessa. Helpompaa ja halvempaa olisi ollut rakentaa vanhan tilalle kokonaan uutta.

"Tämä on niin rakas paikka, että tätä kannattaa vaalia", Palosuo sanoo.

Ja sitten kun vaalitaan, tehdään se kunnolla.

Remonttien ja uudistusten ansiosta kesät ovat saaneet jatkoajan, josta Palosuo perheineen saa nauttia pitkälle syksyyn. Tuorein projekteista on Ylätuvaksi kutsutun talon perusteellinen kunnostus, jonka tulisi valmistua vielä ennen jäiden tuloa.

Palosuon suvun kesäsuunnitelmat ovat olleet samankaltaiset jo melkein vuosisadan, 95 vuotta.

Nykyisen isännän vaari, raatimies Yrjö Similä, osti 150 neliöisen huvilan tiluksineen sen rakennuttaneelta Munsterhjelmin aatelisperheeltä vuonna 1916.

Siitä lähtien sukupolvet ovat viettäneet saaressa kaikki kesät.

Heikki Palosuo halusi palauttaa Saarniemen siihen asuun, missä se oli jo Munsterhjelmien aikana.

Alkuperäisyyttä metsästettiin valokuvien ja kirjoitusten avulla.

Huvila siivottiin kaikesta sinne vuosikymmenten kesinä ajautuneista tavaroista. Rompetta kertyi kaksi roskalavallista.

"Ihan ensimmäisenä roskikseen lensivät ötökkäverhot, kertakäyttöisten peflettien säilytyspussit ja muovihenkarit", Palosuo kertoo. Siitä oli hyvä aloittaa.

Rakennusmiehet saivat pian oppia, että saaren uusi isäntä halusi hioa pienintäkin yksityiskohtaa. Täydelliset keittiökaakelit tilattiin Englannista, kun Suomesta ei löytynyt sopivia. Jopa ikkunahelojen ristipääruuvit vaihdettiin uraruuveiksi, sillä ne sopivat vuosisadan alun henkeen.

Yhdessä asiassa rakennusmiehet onnistuivat kääntämään Palosuon pään: saareen tuotiin sähkö.

"95 vuotta pärjättiin ilman, mutta nyt saareen päätettiin vetää kaapeli."

Lämmitysjärjestelmä piilotettiin kattopaneeleihin ja nykyaikainen elektroniikka kaappeihin. Samalla saareen asennettiin tarpeelliset hälytyslaitteet.

Nyt saaressa ei ole enää ikuinen kesä, niin kuin Palosuo lapsena luuli. Huvilaelämästä voi nauttia aina kelirikkoon saakka.

"Vietämme täällä vaimon kanssa viikonloppuja niin usein kuin voimme. Ja palaamme kaupunkiin vasta maanantaiaamuna."

Saari on Palosuon oma valtakunta. Jopa ruusutarhoissa, jotka kukkivat pitkälle syksyyn, näkyy hänen kädenjälkensä.

On kuitenkin kaksi asiaa, joiden kanssa reviiristään tarkka isäntä on ollut valmis joustamaan: vessa ja kasvimaa.

"Vaimo toivoi kompostoivaa huussia, joten hankimme tänne sitten sellaisen", Palosuo kertoo ja hymyilee.

Myös pieni kasvimaa huvilan vieressä on vaimon vastuualuetta.

Kaupunkikodissa Helsingissä sisustuspäätökset tehdään demokraattisemmin: huonekaluklassikot on valittu yhteistuumin.

"Ja pihallakin on lähinnä nurmikkoa."

Saari ei ole pelkästään kaunista antiikkia ja huolella valittuja yksityiskohtia. On kunnia-asia, että kaikki huvilan irtaimisto on jatkuvasti käytössä hienoja rapulautasia myöten.

"Tavarat ovat olleet täällä, eikä niitä ole hankittu markkinoilta vitriiniä varten."

Vaikka huvila sai remontissa takaisin alkuperäisen asunsa, siitä ei haluttu tehdä mitään herraskaista museota.

Palosuolle on tärkeää, että saarella viihtyvät niin sukulaiset kuin ystävätkin.

Myös Palosuon kolme aikuista lasta vierailevat saaressa mielellään ja tuovat usein ystäviä mukanaan.

Hän kertoo, että etenkin lasten ulkomaisille ystäville paikka on ollut elämys.

Vuoden 1975 juhannuksena Heikki Palosuo kunnosti ystäväporukalla saaren tenniskentän. Saareen kuljetettiin veneillä 177 sadan kilon säkkiä tiilimurskaa.

"Vaivanpalkaksi lupasin kutsua ystävät joka kesä viikonlopuksi pelaamaan tennistä", huvilan isäntä muistelee.

Palosuo piti lupauksensa, sillä viime kesänä järjestettiin jo 36. Saarniemi Open. Pelien jälkeen väki nousee huvimajaan rapujuhliin.

Parhaimmillaan ison pöydän ääreen on ahtautunut 24 ravunsyöjää ja snapsilaulun hoilaajaa.

"On hienoa, että on olemassa tällainen rakennus, jonka ainoa tarkoitus on hauskanpito."

Vaikka kolme asuttavaa rakennusta ovat pian kunnossa, tekemistä riittää – kuten aina kesäpaikoissa. Seuraavakin urakka on jo suunniteltu: huvimajan seinät ja ikkunat kunnostetaan.

"Laskin, että kunnostettavia ikkunaruutuja on 105."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi