Ikä vaatii valoa

Valaistus voi tukea vuorokausirytmiä

 Ikä vaikuttaa näköön monella tavalla: tarkkuus heikkenee, valon tarve lisääntyy. Silmän sopeutuminen valon voimakkuuden vaihteluihin hidastuu. 60-vuotiaan valontarve on noin kolme kertaa suurempi kuin kaksikymppisen.

Ikäihmisen kodissa valaistusta pitäisikin pohtia tavallista huolellisemmin.

Teollinen muotoilija Päivi Aro on tutkinut vaihtuvan eli dynaamisen valaistuksen vaikutuksia etenkin muistihäiriöistä kärsivien parissa. Dynaaminen valaistus tarkoittaa, että valaistusta voidaan muuttaa joko vuorokaudenajan tai toiminnan tarpeen mukaan.

"Dementiaoireisilla on hahmotushäiriöitä, esimerkiksi varjot ja kiillot saattavat hämätä. Näköhavainto on ihan oikea, mutta dementoitunut ei pysty tulkitsemaan sitä oikein", Aro kertoo.

Esimerkiksi lattiassa oleva varjo saatetaan tulkita aukoksi, jonka yli pitää hypätä.

Dementoituneilla saattavat mennä myös vuorokaudenajat helposti sekaisin. Milloin ollaan keskellä yötä lähdössä kauppaan tai keskipäivällä menossa nukkumaan.

Aron tutkimusprojekti tehtiin Teknillisen korkeakoulun Sotera-instituutissa. Alkuperäinen ajatus oli tutkia kotiympäristössä, miten valaistus voisi tukea vuorokausirytmiä. Käytännön syistä päädyttiin kuitenkin vanhusten asumiskeskukseen, Helsingin Kustaankartanon dementiaryhmäkoti Poutapilveen. Monet valaistusratkaisut ovatkin saatavana ensin julkisiin tiloihin, ja niiden edullisemmat kotisovellukset tulevat tarjolle vasta myöhemmin.

Ryhmäkodin yhteiseen olohuoneeseen rakennettiin valaistus, jota pystyi muuttamaan nappia painaen. Vaihtoehtoja oli neljä: aamu-, päivä-, ilta- ja yövalaistus. Myöhemmin kokeilussa valot vaihtuivat automaattisesti kellon ohjaamana, mutta halutun tunnelman pystyi edelleen valitsemaan myös napista painamalla.

Henkilökunta piti ideaa hyvänä ja toimivana. Heidän mielestään valaistus auttoi asukkaita elämään vuorokaudenajat oikeina aikoina.

Asukashuoneessa kokeiltiin hieman toisentyyppistä ratkaisua, jossa valaistus toteutettiin toiminnan mukaan. Valmiiksi määriteltyjä, napista painaen vaihtuvia valaistusvaihtoehtoja olivat kodikas, tehokas, torkku sekä yö.

Samalla kokeiltiin myös sänkyanturia, joka automaattisesti sytytti himmeän yövalaistuksen, jos asukas nousi yöllä sängystään. Wc-tilan valot kytkettiin liiketunnistimeen.

Asukashuoneen valaistuskokeiluun oltiin niin ikään tyytyväisiä. Valot eri tilanteisiin kytki pääosin omahoitaja.

Dynaamista valaistusta voi olla vaikeaa toteuttaa kotona, mutta onko jotain, mitä kotonakin voisi tehdä? Päivi Aro kehottaa vaihtamaan lamppuja tehokkaampiin.

"Usein syytetään huonoja silmiä ja heikkoja laseja, vaikka kyse on vain liian vähäisestä valon määrästä", hän sanoo.

Lamppujen vaihtaminen jää usein omaisten hoidettavaksi. Vierailuilla kannattaa katsoa valaisimet läpi: onko lamppuja palanut ja ovatko ne riittävän tehokkaita.

Aro neuvoo myös suosimaan epäsuoraa valaistusta: hankkimaan katon ja seinän kautta valaisevia valaisimia.

"Ne valaisevat ympäristön tasaisemmin ja pehmeämmin ja sopivat hyvin dementoituneen kotiin. Jyrkkiä varjoja ja kiiltoja ei synny, ja tila hahmottuu paremmin."

Muistihäiriöistä kärsiville voi hankkia myös itsestään päälle kytkeytyviä valaisimia. Myös erilaiset yövalot ovat hyviä. Ne olisi parasta saada käyttöön ennen kuin muistihäiriö on edennyt kovin pitkälle. Dementoitunut on tottunut kotiinsa, ja uudet laitteet voivat aiheuttaa hämmennystä jopa niin, että käyttäjä repii ne irti pistorasioista.

Aro harmittelee, että puhe valaistuksesta kääntyy usein pelkästään valaisimiin ja niiden ulkonäköön. Itse valaistus saattaa unohtua.

"Koteihin etsitään ideoita esimerkiksi vuosittaisilta asuntomessuilta, mutta sieltä on vaikea saada ajatuksia valaistukseen. Messuthan pidetään keskellä kirkkainta kesää."

Päivi Aron tutkimuksen valaistusdemonstraatio on kokeiltavissa internetissä: http://www.sotera.fi/pdf/Dynaaminen_valaistus_demo.swf

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi