keskiviikko 22.5.2013 | Hemminki, Hemmo  Onnittele e-kortilla

Ikioma nojatuolini

Se on rakas ja turvallinen ystävä, joka pitää omistajastaan huolta vaikka vuosikymmeniä. Mikään muu kodin huonekalu ei kätke yhtä paljon tunteita kuin oma tuoli. Teksti: Maija-Riitta Riuttamäki

13.3.2011 3:00

Laura Oja

Kirjailija Anna Kortelaisen tuoli on suvun perintöä Nokian pappilasta.

Kirjailija Anna Kortelaisen tuoli on suvun perintöä Nokian pappilasta.

Kirjailija Anna Kortelainen istuu vanhassa tuolissaan ryhdikkäänä. Hän uskoo istuma-asennon liittyvän entisaikain pukeutumiseen: nojatuolissa oli istuttava suorana kunnes kotivaatteet löystyivät.

Kortelaisen Rouva, vanha laiskanlinna, on peräisin Engelin 1930-luvulla suunnittelemasta Nokian pappilasta, missä hänen äitinsä asui lapsena. Siellä tuoli oli osa moniosaista, mustalla nahalla verhoiltua kalustoa.

"Kunnostus tulee sen verran kalliiksi, että mustaa nahkaverhoilua pitää vielä odottaa. Naapurin Matiaksen tekemä pieni jalkarahi enteilee tuolille uuden elämän alkua", Anna Kortelainen sanoo.

Tuoli on tehnyt pitkän matkan kymmenen huoneen pappilasta Kortelaisen Töölössä sijainneen lapsuudenkodin kautta Kallion-kaksioon.

Äidille Töölöön jäi toinen samanlainen Rouva.

"Se on kuin suomalainen nainen: pyylevä, reitevä ja runsasmuotoinen. Siinä on juuri oikeat mittasuhteet minulle, vaikka se näyttääkin isolta. Tuoli toimi erinomaisena imetystuolina aikoinaan."

Rouvassa istuu ryhdikkäänä eikä siihen nukahda, kuten Kortelaiselle käy sohvalla lukiessa.

"Millaisia ajatuksia Nokian kirkkoherra onkaan tässä tuolissa ajatellut," Kortelainen pohtii.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>