Intohimo yltää kattoon asti

Jörn Donnerin kirjahyllyt eivät ole järjestyksessä, mutta niissä on järjestystä.

"Olen kolmen kirjaston loukussa", ilmoittaa Jörn Donner, 78, tyynesti. Suurin valtakunnan virallisen lukijan kirjastoista sijaitsee Pohjoisrannassa työtilassa, joka oli vielä muutama vuosi sitten kirjailijan koti.

Joka aamu ennen kello kahdeksaa Donner kävelee kodistaan Rauhankadulta lyhyen matkan töihin Halkolaiturin huojuvien mastojen viereen. Työhuoneellaan kirjailija lukee ja kirjoittaa ainakin iltakuuteen asti. Lukeminen jatkuu myös illalla, mutta tekstiä hän ei tuota.

"Joku raja sentään!"

Kirjastossa kattoon on lattiasta matkaa, ja jokainen neliö seinäpinta-alasta on täytetty hyllyin.

Tikapuut helpottavat ulottumista ylimpiin aarteisiin.

Kirjat eivät ole omistajalleen vain työvälineitä, sivistystä tai ajanvietettä – ne ovat elinehto. Niitä on oltava vessassakin.

Kaksi muuta kirjastoa sijaitsevat kotona olohuoneessa ja kesäpaikassa Tammisaaressa. Kummassakin on kirjoja yhden seinän verran. Donner kertoo muistavansa, missä kirjastossa kirja sijaitsee.

"Näissä on logiikkaa vaikka minkä verran. Kirjahyllyni eivät ole järjestyksessä, mutta niissä on järjestystä."

Näiden 1930-luvulla rakennettujen, myöhemmin valkoisiksi maalattujen, hyllyjen sisältö on järjestetty aihepiireittäin. Esimerkiksi elokuvia, politiikkaa, Aasiaa ja historiaa käsittelevät kirjat on sijoiteltu omiksi kokonaisuuksikseen. Romaanit ja runokokoelmat on pantu ylähyllyille kiertämään huonetta tekijän nimen mukaan aakkosjärjestyksessä.

Kirjoja on ollut enimmillään yli 20 000, mutta Donner ei ole ikinä pitänyt niistä listaa.

"Arkistot ovat täällä", hän sanoo ja osoittaa sormella päätään. Vain hän osaa löytää kolmen kirjaston kymmeniltä hyllymetreiltä etsimänsä.

"Ihan vain muutaman kerran elämäni aikana olen erehtynyt ostamaan tai lainaamaan teoksen, joka minulla on jo", Donner ilmoittaa ylpeänä.

Viime keväänä Donner päätti tehdä inventaarion ja luopui melkein neljäsosasta aarteitaan.

"Pitää olla realistinen. Ihmiselämä on rajallinen, eikä kaikkea ehdi lukea. Sen pituinen se", hän sanoo.

Yhtään antikvariaattiin tai paperiroskikseen kannettua kirjaa Donner ei ole jäänyt kaipaamaan.

Karsimisen yhteydessä Donner pani poikansa imuroimaan kaikki hyllytasot ja putsaamaan jokaisen kirjan pehmeällä harjalla.

"Muuten täällä olisi ihan helvetisti pölyä", Donner sanoo.

Jos jollakulla on tapana kätkeä ronskit kirjat tai turhanpäiväinen kioskikirjallisuus muiden kirjojen taakse suojaan katseilta, Donnerilla sitä taipumusta ei ole. Kaikki teokset ovat esillä.

"Kun olin nuori, äitini piilotteli antropologiaa käsitteleviä teoksia, joissa oli alastonkuvia. Tietenkin löysin ne."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi