sunnuntai 19.5.2013 | Emilia, Emma  Onnittele e-kortilla
Sarjassa tutustutaan erikoisiin koteihin ja niiden asukkaisiin.

Jalkapalloperhe viihtyy museomäellä

Marjastojen talossa Turun Luostarinmäellä paikat ovat vähän vinksallaan. Mutta se kuuluu asiaan.

29.5.2011 3:00

Antti Johansson HS

Vihreän puutalon piha on nähnyt monet hyvät jalkapallo-ottelut.

Vihreän puutalon piha on nähnyt monet hyvät jalkapallo-ottelut.

Kun televisiosta tulee matsi, Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa raikaa. Vahtimestari Jari Marjaston perhe seuraa isolta ruudulta "maailman turhista asioista tärkeintä" eli jalkapalloa.

"Ei haittaa, vaikka lisätään volyymiä. Kukaan ei häiriinny, sillä naapureita ei ole", Marjasto naurahtaa.

Hän muutti pienten ruskeiden töllien, kapeiden kujien ja puuaitojen museomäelle 1984, kun hän tuli museoon töihin. Aluksi koti oli pieni, 1800-luvun alussa rakennettu mökki, jonka ovesta piti käydä kumartaen, niin kuin muihinkin museon rakennuksiin.

"Ovet olivat matalia, sillä lämmin ilma nousee ylös. Muuten lämpö olisi karannut ovesta harakoille", hän tietää.

Kun perheeseen syntyi nopeaan tahtiin kolme lasta, uudeksi kodiksi saatiin hieman nuorempi talovanhus museoalueelta Sirkkalankadun ja Luostarinmäenkadun kulmasta.

Yli satavuotiaan vihreän puutalon tilat ovat hulppeat: huoneita on neljä, jokaisessa on komeat kakluunit ja lattiat vaaleaa lankkua. Sisäkatto tulee vastaan 3,5 metrissä. Täällä ei tarvitse kumarrella.

"Sähköjohdot juoksevat seiniä pitkin, ja tapetti on revennyt katon rajasta. Meitä se ei haittaa. Vanha rakennus elää aina", Jari Marjasto esittelee.

Poikien makuuhuoneen komerossa lymyää yllätys: sinne on piilotettu vanha hella.

"Tämä asunto yhdistettiin kahdesta tilasta. Toista hellaa emme tarvinneet. Toinen porstuakin muutettiin varastoksi."

Keittiössä vanhasta ajasta muistuttaa yhä käytössä oleva puuhella.

"Kun uunipuuro muhii siinä yön yli, se on aamulla kypsää. Sen parempaa ei olekaan", Jari Marjasto sanoo.

Talo lämpiää kaukolämmöllä. Talven pakkasilla kakluuneja käytetään ahkerasti.

"Katsopa tuonne", Marjasto vinkkaa matalan aidan yli ruskean museomökin pihaan. Siellä nököttää kanto. Kaadettu lehmusvanhus odottaa pilkkomista polttopuiksi.

"Saan lahot puut tänne lämmityspuiksi. Tulee macho fiilis, kun sahaa moottorisahalla."

Museomies on tehnyt klapeja tähän mennessä 52 mottia. Pihasavotalta tulee matkaa kaupungin torille jalkapelillä kymmenkunta minuuttia.

Marjaston tyttärelle Heidille, 24, Luostarinmäen museo on koti: hän syntyi ja kasvoi siellä. Hän muistaa leikit kahden pikkuveljen kanssa kapeilla kujilla ja pikku pihoilla.

"Oli hauskaa mennä laittomille teille. Tiedettiin, mistä porteista pääsee pujahtamaan ja miten päästään napsimaan viinimarjoja", hän paljastaa.

Museon työväki tunsi lapsikatraan ja myös katsoi sen perään.

"Lapsia ei tarvinnut metsästää. Alue on aidattu, ja täältä ne kuitenkin löytyivät", Marjasto kertoo.

Hän muistelee, miten tytär viisivuotiaana opasti japanilaisryhmää uimapuku päällä.

"Olen täällä oppaana taas tänä kesänä, mutten enää uikkarit päällä", Heidi Marjasto lupaa.

Vahtimestarin asuintalon sisäpihalla koko urheiluhullu perhe on päässyt potkimaan jalkapalloa ja pelaamaan fudistennistä.

"Täällä on otettu monet kivat skabat", Jari Marjasto kertoo.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>