Kaikki irti pihasta

Pihaterassista on tullut suomalaisten uusi olohuone, jonka avulla pidennetään kesää. Jos sade ja hyttyset kiusaavat, ympärille rakennetaan lasiseinät ja katto.

 Terassi, veranta, kuisti, vilpola, patio . . . Rautakaupoissa, kalusteliikkeissä, pihanäyttelyissä ja puutarhamyymälöissä kuulee heti, mitä asiakkailla on mielessä. Peräkärryihin kannetaan lautoja, sokkelielementtejä, jättisohvia ja puksipuita.

Aivan kuin lomautusten ja lamauutisten pelästyttämät suomalaiset olisivat luopuneet lomamatkailusta ja nikkaroisivat korvikkeeksi kotipihoilleen kesäkeitaita.

Niinhän sitä luulisi, mutta ehei – terassibuumi alkoi jo vuosituhannen vaihteessa, ja se on kiihtynyt kesä kesältä. Valmistalotehtaiden esitteistä ei löydy enää terassitonta taloa. Useimmissa niitä on kaksi tai kolmekin. Etuovi.comista saa etsimällä etsiä myytävää pientaloa, jossa ei olisi aurinkoista ja suojaista oleskelualuetta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen osui ilmiön ytimeen, kun kehotti kuuluisassa fantastista!-puheessaan kansalaisia ostamaan patioremontteja kesäksi. Sitähän pientaloasukkaat juuri nyt tekevätkin.

Joka puolella kopistellaan pihaterasseja kesäkuntoon. Viikonlopuksi on luvattu hellettä, ja pihaelämä pääsee kunnolla alkuun.

Espoon Latokaskessa kannetaan rullanurmikkoa talon takapihalle. Kahden ison avoterassin väliin jäänyt pläntti pitää saada nopeasti siistiksi.

Sari Laine ryhtyy rullaamaan nurmea paikoilleen, ja perheen tyttäret ilmestyvät hetkessä leikeistään hyppimään nurtsille. Pihasta tulee hieno.

Laine tunnustaa olevansa tyypillinen kaupunkiasukas, joka haluaa pihan, mutta sen pitää olla siisti, selkeä ja helppo hoidettava. Sen vuoksi talon seinustalla olevaa oleskelualuetta jatkettiin muutamalla metrillä. Seuraavaksi rakennettiin toinen terassi varaston ja leikkimökin väliin. Nyt lautaa on pihalla enemmän kuin maata.

"Haluan kaiken epämääräisen pois. Lautaterassille on kiva astua, se on lämmin jalalle, ja se kuivaa nopeasti. Keväällä lumi sulaa varhain pois ja tytöt pääsevät leikkimään ulos", Laine sanoo.

Pientalojen pihat noudattavat muodin oikkuja siinä missä muukin rakentaminen.

Eivätkä terassitkaan ole mitään uutta. Herrasväen huviloihin rakennettiin 1800-luvun lopussa parvekkeita ja terasseja, kuisteja ja verantoja, joilla saattoi ihailla luontoa ilman että jalat kastuivat märässä ruohikossa tai ötökät pyörivät kintuissa.

Pappiloissa ja herraskaisissa maalaistaloissa saattoi olla huvimaja tai humalasta tai syreenipensaista muotoiltu lehtimaja, jossa juotiin päiväkahvit kesäisin. Mutta maaseudulla ei ehditty istuskella jouten ulkosalla. Pihan perusmuoto oli pitkään paljas nurmikenttä.

Sääty-yhteiskunnan jäljet alkoivat haihtua pihamailta vasta 1960-luvulla, jolloin omakotiasukkailla oli jo varaa somistaa nurkkiaan. Lipputangon viereen ilmestyi keinu. Aurinkoiselle seinustalle tehtiin luonnonkivilaatoista tasanne, johon laitettiin kokoon taitettavat puukalusteet.

Sen jälkeen pihamuoti on muuttunut parin vuosikymmenen välein. Seuraavaksi tulivat päivänvarjot, kirkuvan valkoiset muovikalusteet ja pallogrillit. Laman jälkeen alkoi pihojen varustelukierre. Pientaloasukkaat alkoivat raivata pihoistaan yhä enemmän tilaa ulkoilmaolohuoneille. Muovikalusteet saivat lähteä, tilalle kannettiin taas puukalusteet. Enää ne eivät ole mäntyä, vaan ekotiikkiä ja isoja.

Koska isot kalusteet vaativat ympärilleen ison tilan, terassit ovat käyneet entistäkin suuremmiksi. Ruokailutilan lisäksi sinne pitää mahtua myös jatkuvasti kokoaan kasvattanut grilli.

Sari Laine on tyytynyt toistaiseksi vanhoihin kalusteisiin. Toisella terassilla on penkki, pöytä ja muutama tuoli, toisella grilli ja lasten pyöriä ja leikkikaluja.

Sisustuslehdet ovat täynnä kuvia toinen toistaan somemmista oleskeluryhmistä, mutta Sari Laine on päättänyt välttää kilpavarustelua. Kolmen alle kouluikäisen lapsen perheessä ei kaivata edustustiloja.

Monet pihaideat ovat tuliaisia lomamatkoilta lämpimistä maista. Kun Italian-matkalla on totuttu syömään illallista al fresco, kotonakin halutaan tehdä samoin. Myös seurustelu on siirtynyt ulkosalle. Kotikyläily on harvinaistunut, mutta grillin ympärille kutsutaan mielellään vieraita syömään tai istumaan iltaa.

"Tosin viime kesänä syötiin kerran ulkona, kun satoi koko ajan", Laineiden naapuri Hanna Vahtera tunnustaa.

Niinpä Vahteroille on jo ostettu markiisikatos oleskelutilan suojaksi. Suunnitelmissa ovat myös kaiteet.

Ne tekee sama sukulaismies, joka rakensi terassin kolmessa päivässä. Ja tietysti puulaatikoita, joissa on valkoisia kukkia. Kalustaminen ei varmasti pääty siihen, sillä terassin pöytä on alkanut näyttää Vahteran silmissä yllättäen pieneltä.

Muutaman kilometrin päässä Nöykkiössä eletään jo täyttä terassikesää.

Heinikosken perheellä on tapana kolata lumet 110 neliön terassilta jo maaliskuussa, jotta kevät joutuisi nopeammin.

"Kesän pitää olla pitkä", Nina Heinikoski sanoo. "Terassin avulla sitä voi jatkaa kummastakin päästä."

Talon kahta puolta kiertävä oleskelutila on perheen kesäinen keittiö ja olohuone. Siellä tehdään ruokaa arkisinkin, syödään, kahvitellaan ja siirrytään auringon perässä. Nina Heinikoksi paistattaa päivää ja leikkaa matonkuteita, ja Hannu Heinikoski saattaa ottaa keinussa pikku torkut.

Kun sää lämpenee, terassin toiseen päähän laitetaan uima-allas, johon mahtuu 13 kuutiota vettä ja kaksi puhallettavaa nojatuolia. Niissä on mukava lekottaa.

Terassin kalustuksen perhe on yrittänyt pitää kurissa, mutta siitä huolimatta kalustoluettelo on jo nyt pitkä: kaksi pöytäryhmää, kaksi keinua, kaksi grilliä – toinen toimii hiilillä, toinen kaasulla –, kolme lepotuolia, yksi liiankin suuri päivänvarjo, savustuspönttö ja kaasulämmitin.

Televisiota ei ole tapana tuoda terasseille koskaan. Siinä kulkee raja. Niin paljon suomalaiset eivät vielä suostu sisä- ja ulkoilmaelämää sekoittamaan. Heinikoskilla radiokin pysyy sisällä.

Kunhan perheen kuopus kasvaa ulos trampoliinista, sen tilalle etupihalle nousee kesäkeittiö.

"Sinne tulee ainakin takka, yksi pöytäryhmä ja vanhan ajan puuliesi, jolla voi keitellä marjamehuja, ryytimaa ja kasvihuone", Nina Heinikoski on päättänyt.

"Ja etupihalle laitetaan noppakivistä pieni graniittiterassi. Sitten joskus."

Terasseja tuntuu olevan kaikkialla. Jopa ohi ajavan lentokenttäbussin kylkeen on maalattu kuisti, jossa on kukkalaatikot, lasiset pariovet ja valkoinen lauta-aita koko koreuden ympärillä.

Järvenpään Satukalliolla sahataan suojapeltejä. Korhosen perheen lasiterassi on melkein valmis. Sen takana on tavallinen tarina: kesästä pitää saada kaikki irti.

Oleskelupihalle paistaa aurinko pitkälle iltapäivään, mutta Lauri Korhonen halusi myös oleskelupaikan, johon osuu ilta-aurinko. Takkahuoneen seinustalle suunniteltiin lasiterassi, jossa voi vilvoitella saunan jälkeen. Huonekalut pysyvät suojassa sateelta, seinät eristävät ääntä ja infrapunalämmittimen ansiosta kakkosolohuonetta voi käyttää myöhään syksyyn

Kerrostalojen katoilla pilkahtelee siellä täällä päivänvarjoja ja kasveja. Uusien talojen ylimpiin kerroksiin on rakennettu isoja terassiparvekkeita, ja vanhojen talojen uudet ullakkohuoneistot ovat saaneet mahtitilat katolta.

On myös terasseja, jotka eivät ole maassa eivätkä katolla, vaan jykevästi puolivälissä. Sellainen löytyy Sörnäisten teollisuusalueen kupeesta Kyläsaaresta.

"Hei, voinko tulla käymään? Kirjoitan juttua terasseista."

"Teräaseista?" moottoripyöräkerho Bandidosin puhelimeen vastaava mies ihmettelee ensin, mutta lupaa terassiesittelyn seuraavaksi päiväksi.

Ovessa ei ole kahvaa, mutta soittokello sentään toimii. Kerho ei halua yllätysvieraita.

Kerhotilojen kautta pääsee sisäpihalle, kahden teollisuusrakennuksen väliselle asfalttiaukiolle. Se osoittautui liian varjoisaksi, joten kerholaiset pystyttivät viime kesänä terassin, joka yltää aurinkoon.

Se on katkaistujen puhelinpylväiden varaan rakennettu jykevä rakennelma, jossa on neliöitä kuin kerrostalokolmiossa.

Kaiteen vierellä törröttää somisteena kaksi lasikuitukaktusta. Seinustalla on tietysti grilli.

Myös moottoripyöräkerholaiset ovat terassinkalustuspuuhissa. Kalusteet ja somisteet on katsottu valmiiksi internetistä ja käyty ostamassa iltapäivällä Maskusta, Ikeasta ja Plantagenista.

Nnyt kamat pitäisi vielä kasata. Kokoaminen saa aikaan yhtä tuskaista ähinää kuin aina, vaikka jokaiselle kalusteelle riittää oma äijä kasaajaksi.

Kalusteet löytävät tehokkaasti paikkansa. Muovirottingista tehty sohvaryhmä nurkkaan, iso ruokapöytä ja tuolit keskelle, lepotuolit ja pikkupöydät kohti aurinkoa. Viimeistelyssä ei kursailla turhia: hintalaput ja pesuohjeet miehet repäisevät irti hampailla.

Valkoinen päivänvarjo uhkaa lähteä lentoon, mutta musta pysyy sentään paikallaan. Istutuksetkin oikuttelevat.

Tomaatit ja paprikapensaat olisivat sopineet paremmin Bandidosien tyyliin, mutta kun niitä ei löytynyt mistään, tilalle hankittiin alennusmyynnistä neljä puskaa. Kassakuitista selviää, että puskat ovat tuijia ja japaninmarjakuusia. Ne eivät vain tahdo pysyä ruukuissaan pystyssä, kun joku tohelo ei muistanut kukkamultaa.

"Tuhat euroa meni, mutta tästähän tuli ihan hyvä", miehet ihastelevat.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi