Kaikki minun kuppini

Fiskamin-astioiden keräilijä tietää, mitä on löytämisen riemu. Se on puhdasta euforiaa.

Riihimäkeläinen Mikko Aalto, 62, kaataa kahvia ensin limenvihreään, sitten violettiin ja lopuksi viljakuvioituun valkoiseen muovikuppiin. Sitten hän nostaa tummanvihreän sokerikon kannen.

"Nämä kaikki ovat minulle rakkaita, mutta tuosta viljakuvioidusta tykkään jotenkin erityisesti."

Aalto on kerännyt viisi vuotta Fiskarsin Fiskamin-muoviastiasarjaa. Keräilijän kokoelmissa on nyt 120 erilaista osaa, yhteensä noin tuhat astiaa. Tarkan laskemisen hän on lopettanut.

Alun perin Aalto ihastui Fiskaminien väreihin, koska hän oli kyllästynyt ikimuodikkaisiin mustiin, harmaisiin ja valkoisiin astioihin.

Muoviastiat tulivat uudeksi keräilykohteeksi postimerkkien ja nuorisokulttuurin historian jälkeen.

Fiskamin iski yllättäen kirpputorilla Riihimäellä.

"Löysin kuusi kahvikalustoa, ja viehätyin niiden yksinkertaisesta, nelikulmaisesta muotokielestä. Jotenkin aavistin, että alustat olivat hyvän designerin suunnittelemia."

Seuraavan onnellisen sattuman Aalto koki Huuto.net-sivuilla internetissä.

Varsinaissuomalainen myyjä kauppasi Fiskaminin neljänkymmenen osan kuppi- ja lautassettiä alkuperäisissä pakkauksissaan. Aalto ei meinannut pysyä liitoksissaan. Astiat oli pakko ostaa.

"Oli voittajan olo. Täydellistä euforiaa kesti ainakin vuorokauden, mutta olo oli onnellinen vielä pitkään jälkeenpäin."

Keittiön kaappien yläpuolella on rivi Fiskaminin erivärisiä pieniä syviä lautasia. Mukana ovat perusvärit punainen, valkoinen, oranssi ja lime sekä erikoisväreistä keltainen, violetti ja grafiitinharmaa.

"Pienen syvän lautasen muotokieli viehättää minua erityisesti. Isosta syvästä lautasesta en niin välitä. Näitä esteettisiä juttuja en pysty mitenkään järjellä selittämään", keräilijä sanoo.

Aallon kauneudentaju on osittain peräisin lapsuudenkodista. Kirurgi-isä oli hyvä piirtämään ja hankki kotiin paljon kauniita design-kalusteita, kuten Alvar Aallon, Paavo Tynellin ja Harry Bertoian suunnittelemia huonekaluja.

"Nuorena miehenä esteettisyys ei kiinnostanut minua vähääkään, mutta 45-vuotiaana se avautui uudella tavalla. Kiinnostuin erityisesti muovista."

Kaikenlainen keräily on Aallon mieleen. Nyt hän on keskittynyt etenkin suomalaiseen ja tanskalaiseen designiin. Uusia Fiskamineja on enää vaikea löytää.

Loma-aikoina kirpputoreilla saattaa vierähtää pari tuntia päivässä. Viime kesänä Aalto kierteli yksinään Keski-Suomen pieniä myyjäisiä ja pihakirpputoreja.

"Rakastan löytämisen tunnetta ja uusiin ihmisiin tutustumista. Samalla kuulen ihmisten ja esineiden tarinoita", liikkeenjohdon konsultti Aalto sanoo.

Astioita on joka puolella kodissa. Keittiön lisäksi niille on raivattu kokonainen kaappi eteiseen. Takkahuoneestakin niitä löytyy.

Myös Aallon kaikilla neljällä aikuisella lapsella on oma kokoelma Fiskamineja kotonaan.

Aallolla on keräilyssään myös hengenheimolainen, helsinkiläinen Anssi Järvinen.

Järvisen kanssa on helppo puhua samaa kieltä vaikkapa violettien kuppien upeista värivivahteista.

Ystävyydessä on kuitenkin pieni särö. Järvinen on onnistunut löytämään marjapuuronpunaisen pitkän lautasen, jota Aallolla ei ole.

"Se vähän kismittää."

Mikko Aallolla on kuitenkin 41 monenväristä munakuppia, mikä on 12 enemmän kuin Anssi Järvisellä.

Keräilijän sydäntä etumatka lämmittää kummasti.

Mikko Aalto valmistelee kirjaa Fiskamin-astioista. Hän ottaa mielellään vastaan keräilijöiden kokemuksia sähköpostitse osoitteessa

mikko.aalto@milestone.fi.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi