Kaj Franck yksinkertaisuuden mestari

Suomen suosituin astiasto on Teema. Mutta millainen ihminen oli sen suunnittelija Kaj Franck, jonka syntymästä on kulunut sata vuotta? Muotoilija Oiva Toikka muistelee työtoveriaan.

Mene keittiöön ja avaa astiakaappi.

Siellä ne ovat: Kartio-lasit, Teema-kulhot, ehkä jopa kuluneet Kilta-lautaset. Tai jos eivät ole, taatusti omistat ainakin Muumi-mukin – sehän on muodoltaan Teema-muki.

Suomalaista kotia on vaikea ajatella ilman Kaj Franckin astioita. Ne ovat niin pelkistettyjä, yksinkertaisia ja vaatimattomia mutta samalla käteviä – vähän kuin suomalaiset –, että sukupolvi toisensa jälkeen kauhoo niihin päivällistä.

Aika harvat Arabia-astiat ovat kestäneet aikaa samalla lailla, vanhentumatta.

Teema-astiat, alun perin Kilta-nimiset, ovat olleet tuotannossa pian 60 vuotta. Niitä on myyty miljoonia, tarkkaa lukua ei edes tiedetä. Teemasta on tullut Suomen suosituin astiasto.

Mutta sitä ei moni tiedä, että Teema oli aikanaan radikaali ilmestys.

Kaj Franck oli itsekin vaatimaton, mutta samalla radikaali ja räiskyvä.

Franck oli suomenruotsalainen ja syntyjään viipurilainen. Hän asui lähes koko elämänsä yhdessä äitinsä kanssa.

Pitkäaikainen työtoveri ja ystävä, muotoilija Oiva Toikka istuu ruokapöydän ääressä kotonaan Helsingin Hakaniemessä ja hypistelee Franckin vanhaa lasia. Hän miettii hetken ja kertoo.

"Kajn äiti oli hurmaava, hento, älykäs nainen. Muistan kun he asuivat ensin Kulosaaressa puuhuvilan yläkerrassa. Kerran joulun aikaan äiti oli yksin kotona, kuusessa oli aidot kynttilät ja syttyi tulipalo. Talo saatiin korjattua, mutta he saivat potkut sieltä."

"Äiti kuoli iäkkäänä. Myöhemmin Kaj osti omakotitalon Käpylästä. Talon yläkertaan muutti hänen siskonsa, joka oli eronnut, ja kaksi mäyräkoiraa. Sisko oli vähän hankala, mutta Kaj oli sukurakas."

Franck ei itsekään ollut helppo ihminen. Hän saattoi hikeentyä pienistä työasioista.

Oiva Toikka ja Franck ottivat usein yhteen, mutta erosivat aina sovussa. "Voi, kun meillä oli paljon kinoja. Hän haukkui minut lyttyyn, kun uhosin nuorempana. Mutta ei työelämässä saa olla liian herkkä."

Toikka arvosti Franckin rohkeutta. "Hän oli tulinen, mutta hyvä kun oli, sillä hän ei koskaan pelännyt ketään. Hän ei ollut nynnerö, ei yhtään. Joskus hän oli liian jyrkkä."

Nuorempana Franck sai jopa potkut koulusta. Taideteollisuuskeskuskoulussakin hänellä oli vaikeuksia, mutta lopulta hän valmistui huonekalupiirtäjäksi vuonna 1932. Franck alkoi suunnitella kankaita ja sisustuksia.

Sitten syttyi sota, ja Franck joutui rannikkotykistöön pienelle saarelle Hangon liepeille.

Sodan jälkeen Franck pestattiin Arabian taideteollisuusosaston tuotesuunnittelijaksi. Siellä hän keskittyi aluksi arkitavaran kehittämiseen. Pula-ajan asunnot vaativat astioiltakin uuden mittakaavan.

Tässä hengessä sai alkunsa myös Teeman edeltäjä Kilta-sarja. Franck suunnitteli Killan anonyymiksi perusastiastoksi. Kilta oli pinottava, monikäyttöinen ja pieniin säilytystiloihin sopiva. Kaikki osat olivat yhdistettävissä. Uutta oli sekin, että Kiltaa saattoi ostaa osan kerrallaan.

Killan pohjana olivat ympyrä, kartio, suorakaide ja sylinteri. Väri oli ainoa koriste.

"Kajlla oli hyvä muototaju, ja kaikki oli millintarkkaa. En ole koskaan tavannut ketään muuta, joka olisi yhtä pihkassa esineisiin. Hän eli ne esineet, joka detalji oli tärkeä", Toikka sanoo.

Kilta oli niin mullistava sarja, ettei sen myynti ollut aluksi kehuttava. Vähitellen Kaj Franckin maine levisi. Hän voitti kilpailuja ulkomaita myöten, esimerkiksi Milanon triennaalin Grand Prix'n 1957.

Ahkera taiteilija työskenteli samaan aikaan sekä Arabian että Nuutajärven suunnittelijana. Hän myös opetti tulevia muotoilijasukupolvia Taideteollisessa oppilaitoksessa.

Franck kulki aina ruudullisessa flanellipaidassa. Ja kun kaulukset kuluivat puhki, tutun lasinpuhaltajan vaimo tuunasi paidoista pystykauluksiset versiot. Franck oli aikaansa edellä siinäkin, että hän puhui ympäristönsuojelun puolesta ja inhosi materiaalien tuhlausta.

"Kaj oli lyhyt jötikkä, mutta aina tyylikäs, vaikka hänellä olisi ollut suurin piirtein eri parin kengät jalassa", Toikka kertoo.

Franck oli monessa asiassa tinkimätön – eräällä lomamatkalla hän kieltäytyi asumasta vaaleanpunaisessa hotellissa, koska ei sietänyt söpöilyä. Toista majapaikkaa jouduttiin etsimään taksilla.

Franck oli koko ikänsä poikamies. Hän oli kuitenkin hyvin ihastunut kollegaansa Saara Hopeaan.

"Saara oli Kajn suuri rakkaus, ja kyllä se oli molemminpuolista lempeä. Mutta Kajlta puuttui uskallusta tässä asiassa, ja se oli hänelle kova isku, kun Saara meni toisen kanssa naimisiin."

Kilta-astioiden valmistus lakkasi 70-luvun puolivälissä. Sitten Franck uudisti sarjan, ja se lanseerattiin Teemana vuonna 1981. Osittain syynä olivat ruokailutottumukset: 80-luvulla tarvittiin suurempia lautasia kuin 50-luvulla. Materiaali vaihtui fajanssista kivitavaraksi.

Franck teki pitkän uransa varrella paljon myös uniikkitöitä, joista monet olivat suorastaan riehakkaita. Eläkkeelle jäätyään hän matkusteli ja hoiti puutarhaansa. Suunnittelutöitä hän jatkoi loppuun asti, ja teki esimerkiksi Sarvikselle muoviastioita.

Kaj Franck kuoli vuonna 1989 Kreikassa Santorinin saarella, uintireissulla kesken lomamatkan.

Teema ja Kartio ovat nyt Iittalan tuotemerkkejä. Yhtiö on ottanut kaiken irti supertähdestään.

Nykyisin lautasiin ja laseihin ilmestyy vähän väliä uusia värejä. Teemaan lisättiin muutama vuosi sitten myös iso salaattikulho, syvät lautaset ja lasiset jälkiruokakulhot. Niitäkin markkinoidaan Teema-astioina, vaikkei Kaj Franck koskaan niitä suunnitellutkaan.

Missä menee raja, mitä voi vielä kutsua Teemaksi?

"Kyllähän Franck itsekin muutti Kiltaa, kun olosuhteet muuttuivat. Me uskomme että jos Franck eläisi, hänkin olisi tehnyt sarjaan muutoksia", sanoo Iittalan viestintäjohtaja Tuija Aalto-Setälä.

"Jos käyttöesineet eivät muutu käyttäjien mukaan, niistä tulee museoesineitä. Uniikkiteokset ovat eri asia. Sitä paitsi Franck itse korosti, että suunnittelijan rooli on anonyymi ja suunnitteluprosessi tiimityötä."

Entä kuka saa rahat Franckin tuotteista?

Iittala, koska Kaj Franck oli astiat suunnitellessaan yhtiön palveluksessa. "Teema-lautaset olivat ikään kuin työsuhdekeksintöjä. Sen sijaan esimerkiksi Alvar Aalto -kokoelman osalta meillä on sovittu pelisäännöt Aalto-säätiön kanssa."

Oiva Toikkaa ei juuri huoleta Franckin tuotteistaminen.

"Minusta Alvar Aaltoa on kohdeltu enemmän kaltoin, on kaiken maailman Aalto-tavaroita", hän sanoo ja naurahtaa:

"Kaj ei ollut itse yhtään kaupallinen tai laskelmoiva ihminen, mutta silti hänestä on tullut hyvin kaupallinen."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi