Kakluuni käsityönä

Kaakeliuunit väistyivät keskuslämmityksen tieltä 1960-luvulla. Suomen ainoa kaakeliuunitehdas Hattulassa valmistaa kakluuneja käsityönä. Joskus tehtaalla tarvitaan myös salapoliisin taitoja.

Myrskylä-Hattula. Pakkanen paukkuu ulkona, ja Else-Maj Boije af Gennäs latoo kuivia koivuhalkoja kaakeliuuniin kotitalossaan Myrskylän Kankkilassa Itä-Uudellamaalla.

Tuli ritisee iloisesti.

Vaalea, korkea kaakeliuuni on uusi, vaikka se vaikuttaakin iäkkäältä. Se sopii hyvin vanhoilla huonekaluilla kalustettuun saliin.

Uunin muurasi myrskyläläinen Lasse Aro viime huhtikuussa. Työ kesti kolmetoista päivää. Aro latoi kaakeleita kerros kerrallaan ja antoi jokaisen kuivua vuorokauden.

Kaikki rautakauppojen valikoimissa olleet uunit olivat Else-Maj Boijen mukaan liian matalia yli kolme metriä korkeaan saliin, jonka perhe rakensi vanhan talon jatkeeksi. Komeat kaakeliuunit koristavat myös vanhan puolen huoneita, joten uuteenkin saliin piti saada sellainen.

Pitkän etsimisen jälkeen perhe löysi Hattulan Kaakelitehtaan, joka ainoana Suomessa suunnittelee ja tekee kaakeliuuneja käsityönä asiakkaan mittojen mukaan.

Kaakelitehtaan mallistosta perhe valitsi jugendtyyliä edustavan uunin, jossa koristekuvioina on viljan tähkiä.

"Olemmehan me viljanviljelijöitä", rouva perustelee.

Uuniluukun yläpuolella olevasta hyllystä hän halusi hieman tavallista leveämmän.

"Siihen mahtuu koriste-esineitä", Boije kertoo ja sytyttää hyllylle kynttilän.

Värisävyn valinnassa auttoi se, että kaakelitehdas lähetti näytteeksi erivärisiä pikkulaattoja. Tarjolla oli sävyjä tummasta sinisestä syvään punaruskeaan, metsän vihreään ja lähes valkoiseen.

Boijen uunissa on vaalea, aavistuksen turkoosiin vivahtava pinta.

Sen toimintaan hän on tyytyväinen."Uuni varaa hyvin lämpöä, koska kuuma ilma kiertää ylös ja alas uunin sisällä", hän kehuu.

Kiitokset menevät perille Hattulaan vanhaan tehdashalliin.

Siellä Anna Malmsten ja Susanna Palovaara ovat pian kolme vuotta pyörittäneet pientä yritystään. Sitä ennen he opiskelivat muotoilua ja keramiikkaa Hämeen ammattikorkeakoulussa Hämeenlinnassa.

Lattialle on levitetty tekeillä olevan uunin osia. Noin kolmannes kaakeleista on vielä tekemättä, mutta polttouunissa on tulossa lisää.

Yhden uunin valmistaminen kestää kolmisen kuukautta, koska työvaiheita on monia.

Kaakelien valmistus alkaa muovaamalla savi muotissa. Kun savi on kuivunut, kaakelien päälle ruiskutetaan lasitus. Lopuksi kaakelit poltetaan 1 000 asteessa.

Koska osia saattaa olla jopa sata, hintaakin kertyy vähintään 4 000 euroa.

Uusia uuneja tilataan vielä suhteellisen vähän, mutta sitäkin enemmän käsityöläiset tekevät vanhoihin uuneihin puuttuvia osia.

"Meille tulee asiakkaiksi vanhojen talojen kunnostajia, jotka ovat löytäneet vintiltä puretun kaakeliuunin", Palovaara kertoo.

Usein osa kaakeleista on hukassa tai niitä on mennyt rikki. Jos uunin purkajat ovat huomanneet numeroida kaakelit, Malmstenin ja Palovaaran on helppo nähdä, mitkä osat on valmistettava uudelleen.

Jotkut uunit ovat peräisin jopa 1800-luvulta, mutta suurin osa on valmistettu kaakeliuunien kulta-aikaan 1900-luvun alussa.

Kun keskuslämmitys yleistyi 1960-luvulla, viimeinenkin kaakeliuunitehdas lopetettiin.

Hattulan tehtaalla varastohyllyssä komeilee kaakeli, jossa on naisen pää. Sitä ympäröivät kullatut koristeet.

Lattialla on laatikoittain saman uunin muita osia. Asiakas on tuonut uunin Ruotsista. Se on 1800-luvun lopulta.

"Olemme etsineet sitä turhaan vanhoista kuvastoista, jotta näkisimme, miltä se näyttää. On aika kova urakka koota osat ja selvittää, miten se on kunnostettava. Mutta eiköhän siitäkin selvitä", Malmsten sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi