Kauniin vakoojan kotona

Neuvostodesantti Kerttu Nuorteva asui Vuorimiehenkadulla samassa asunnossa, jossa Christer Casagrande nyt keittelee aamukahvia.

Christer Casagrande istuu kaikessa rauhassa keittiössään ja siemailee kahvia Mikki Hiiri -kupista.

Vaikea kuvitella, että juuri täällä hänen kodissaan neuvostovakooja Kerttu Nuorteva (1912–1963) viritteli turhaan radiotaan jatkosodan aikana.

(Radio ei toiminut, koska huoneiston virtatyyppi oli radiolle väärä.)

Oikeuskanslerin leski Anna Makkonen oli muuttamassa kesäksi maalle, ja hänen huoneistonsa uhkasi jäädä asumattomaksi. Niinpä hän oli päättänyt antaa vuokralle yhden huoneen kesän ajaksi, mikäli hänen onnistuisi saada kunnon vuokralainen, kertoo emeritusprofessori Ohto Manninen kirjassaan Neuvostokaunotar vakoilujohtajana.

Näin Kerttu Nuorteva oli päätynyt Vuorimiehenkadulle. Muuttopäiväksi on merkitty 26. toukokuuta 1942. Huoneisto oli oivallinen, koska se oli tyhjä. Ylimmässä kerroksessa oli muutenkin rauhallista.

Ihan tarkkaa tietoa ei ole, missä tilavan asunnon huoneessa Nuorteva asui, mutta ehkä juuri keittiön vieressä sijaitsevassa palvelijanhuoneessa. Huoneesta oli oma sisäänkäynti ulos. Siis juuri tässä, missä herra Casagrande nyt istuskelee.

Kun Casagranden perhe muutti Vuorimiehenkadulle 17 vuotta sitten, he tekivät mittavan remontin.

Keittiön ja palvelijanhuoneen välinen seinä purettiin pois. Näin keittiöön saatiin mahtumaan kunnon ruokapöytä.

"Palvelijanhuone oli pieni, mutta kyllä sinne sopi yksi ihminen ihan hyvin asumaan. Huoneeseen mahtui sänky ja kirjoituspöytä", Christer Casagrande kertoo.

Naisen tarina on kuin suoraan elokuvasta: hän hyppäsi Suomeen laskuvarjolla, eli aluksi vitaminoidulla suklaalla ja konjakilla, ja Helsinkiin saavuttuaan pääsi oppilaaksi Salon Paris -kauneudenhoitokouluun Aleksanterinkadulle. Valvontaosaston kuulustelija Otto Kumenius totesi desantista, että "edessäni seisoi nainen, jota kauniimpaa olen harvoin nähnyt".

Ja elokuvia hänestä on tehtykin, kuten Jörn Donner muutama vuosi sitten. Kerttua näytteli Kuulustelussa Minna Haapkylä.

"Valitettavasti en ole nähnyt sitä", Christer Casagrande sanoo. "Mutta Nuortevasta olen kyllä joskus lukenut."

Arkisin Kerttu asioi eri puolilla Helsinkiä. Hammasharjan hän osti Stockmannilta, turkkinsa hän vei kesäsäilöön turkisliikkeeseen Isolle Roobertinkadulle.

Vuorimiehenkadun tyhjässä asunnossa Kerttu yritti lukea salakirjoitusta.

Hän haki Leijona-apteekista metyleenisineä (ja väitti ostavansa sitä hampaiden puhdistukseen). Sitten hän liuotti aineen veteen ja siveli sillä salaista kirjettä.

"Kuulostaa hurjalta!" Casagrande sanoo.

Aamuisin Kerttu astui natisevaan hissiin ja kenties punasi huulensa hissin peilin edessä. Ullanlinnasta oli lyhyt kävelymatka Aleksanterinkadulle, samoin kuin neuvostomyönteisen kirjailijan, Hella Wuolijoen, luokse Merikadulle.

Kaunis jugendtalo on satavuotias. Talossa on paljon erikokoisia asuntoja, ja historiikin mukaan siellä ovat asuneet yhtä hyvin senaattorit kuin kylvettäjät.

Casagrande ei aiemmin tiennyt, että Kerttu Nuorteva on asunut heidän kodissaan.

"En ollut kuullutkaan. Eikä talon historiikissakaan mainita mitään." Myöskään Kertun haamua ei ole kuulemma näkynyt.

Se historiikissa kerrotaan, että taloon osui sirpaleita helmikuun 1944 pommituksissa, ja muuan iäkäs rouva Yrjölä kuoli traagisesti kellarin portaissa.

Mutta tällöin Kerttu istui jo vangittuna Katajanokan lääninvankilassa. Hän jäi kiinni kulman takana Kasarmikadulla pesulassa, jonne hän oli vienyt onnettoman radionsa säilöön matkalaukussa.

Kun Kertun asunto myöhemmin tutkittiin, sieltä ei löytynyt mitään epäilyttävää.

Sen sijaan sieltä löytyi muun muassa yhdeksän pukua, vaaleanpunainen villapusero, valkoinen villainen uimapuku ja yksi maskottikoira.

Sinisessä nahkakäsilaukussa oli peräti 12 hiuspidikettä ja kaksi huulipuikkoa. Kerttu oli selvästi tarkka ulkonäöstään.

Huoneen tarkastaneet Valpon miehet panivat ehkä merkille, että Kertun ikkunasta näkyi sisäpiha ja vastapäinen rappu.

Mutta varmasti Kerttu oli välillä hiippaillut tyhjän huoneiston saliin ja kurkistanut ulos ikkunasta, josta siintää maisema niin sanotulle Kätilöopiston tontille.

"Tuolla minäkin synnyin, ja nyt asun tien toisella puolella", Christer Casagrande sanoo ikkunan ääressä.

Nyt tontilla on valtava rakennusurakka. Parin vuoden aikana siihen nousee Venäjän suurlähetystön työntekijöiden asuintalo.

Pian näistä ikkunoista voi siis vuorostaan vakoilla venäläisiä.

Lähteenä käytetty teosta Ohto Manninen: Kerttu Nuorteva – Neuvostokaunotar vakoilujohtajana. Edita 2006.

Kerro toimitukseen, jos tiedät asunnon, jossa on aikoinaan asunut kiinnostava julkisuuden henkilö. Esittelisimme sen Koti-sivulla muillekin.

Otamme vinkkejä vastaan sähköpostiosoitteeseen hs.koti@hs.fi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi