Koko vuosi mökillä

Helsinkiläinen lääkäri Kari Viitala jäi eläkkeelle ja muutti kesämökille. Kaupungin humuun ei ole yhtään ikävä.

Sisävessa. Se oli asia, jonka helsinkiläislääkäri Kari Viitala, 68, lupasi itselleen lahjaksi pari vuotta sitten.

Vessa rakennettiin kesämökille Kustaviin, jonne hän muutti lähes pysyvästi eläkkeelle jäätyään.

Oli itsestään selvää, että hän siirtäisi kimpsunsa ja kampsunsa mökille, olihan se maailman paras paikka. Siellä oli tullut heiluttua kaikki lomat ja viikonloput lapsesta asti.

"Mitä ihmettä mä Helsingissä tekisin? Eihän siellä ole muuta kuin päivätansseja", Viitala tokaisee mökin keittiössä ja nostaa pöytään tyttären leipomia kanelipullia.

Viitala teki työterveys- ja päihdelääkärinä 12-tuntisia työpäiviä. "No, niillä rahoilla tämäkin remontti maksettiin. Enää ei ole yhtään ikävä töihin, Lääkärilehdetkin menee suoraan roskiin."

Talo siis rempattiin ja vähän laajennettiinkin kaksi vuotta sitten. Talvet Viitala on ollut mökillä suurimman osan ajasta yksin. Vaimo viihtyy paremmin Helsingissä Lauttasaaren-kodissa.

Puoliso ja aikuiset lapset tulevat maalle lähinnä viikonloppuisin.

Yksinolo ei tunnu ikävältä. "Aiemmassa elämässä en tykännyt olla yksin. Hassua, että täällä se ei häiritse."

Päivän rutiineihin kuuluvat pihatyöt, halkojen hakeminen vajasta, telkkariohjelmien ajastaminen.

Elämä on hidasta ja rauhallista. Ihmisestä tulee kuin osa luonnon kiertokulkua. Välillä voi vain maata puolihorroksessa keittiön sohvalla, ratkoa ristikoita ja tiirailla, mitä hömötiaiset puuhaavat ulkona. Merimaisemaan ei kyllästy.

"Nyt päivät pitenevät, vedet aukeavat ja tulee muuttolintuja. Upeaa."

Eikö ikinä tee mieli kaupungin hulinaan, ravintoloihin, elokuviin, taidenäyt--?

"Ei yhtään", Viitala vastaa jo kesken kysymyksen. "Olen elänyt vauhdikkaan elämän, olen jo nähnyt elämäni ravintolat. Mulla on nyt omat terassit täällä. Kai tämä liittyy ikäänkin, eläkeiässä jo rauhoittuu."

Mikä ihme siinä on, että mökille muuttaminen on aina suurten ikäluokkien unelma?

"Jaa-a. Olen itse ollut koko ikäni luonnonläheinen. Kaupungissa kun lähdet ulos, joudut rappukäytävään, mutta täällä olet heti keskellä titityytä."

Viitalan isä osti Kustavin-mökkitontin 1940-luvulla. Silloin köyhällä maisterillakin oli varaa hankkia pala maata.

Sittemmin suku on valloittanut koko niemennokan. Lähellä on siskon huvila ja veljenpojan kesämökki. Vanha saunarakennus on remontoitu tyttären kammariksi.

Naapuriapu toimii. Viitala ja lähistöllä asuva maajussi tekevät toisilleen vastavuoroisia palveluksia.

"Ei täällä raha liiku. Esimerkiksi rannan ruoppauksen maksoin takaisin kirjoittamalla naapurille Viagra-reseptin", Viitala selvittää.

Välillä mökille tulee kaveriporukka kylään. "Enemmän mä niitä täällä näen kuin Stadissa koskaan. Me riehutaan metsässä, pannaan moottorisaha laulamaan. Nikkarointi ja huhkiminen täällä onkin parasta."

Viitala ei edes tiedä, milloin menee seuraavan kerran kaupunkiin. Ehkä syksyllä. Kesällä ei ehdi.

"Kesämökkeily on täysin eri asia kuin talvimökkeily. Kesällä ollaan koko päivä ulkona, on kauheasti busattavaa. Aina on jotain rännin korjaamista, tai sitten tehdään purjehdusretki."

Kesällä myös lapsenlapset suostuvat pistäytymään mökillä. Ja mitä he tekevät luonnon raikkaudessa? Istuvat koko päivän sisällä pelaamassa pleikkaa, tietenkin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi