29.5.2011 3:00
Maatiaiskanat ovat leppoisia ja kesyjä seuralaisia. Mutta niitä on myös muistettava hoitaa ahkerasti.
Kanalainnostus on vallannut etenkin Britannian. Saarivaltakunnassa pikku kanalan pitämisestä on tullut grow your own -vimman myötä perheiden ja naapurustojen yhteinen hyötyaskare ja ajanviete. Lapsiperheille kesäkanala onkin hyvä vaihtoehto, sillä kanat ovat leppoisia ja kesyjä.
Munimisvauhtiin päässyt kana pyöräyttää munan joka päivä.
Kun lähimunan makuun pääsee, ei ostomunista enää perusta. Esimerkiksi käsin veivattu pasta, erilaiset munakkaat ja leivonnaiset saavat kuin taikaiskusta uuden makuvivahteen ja kauniin keltaisen värin. Valkuainenkin vatkautuu kuohkeammaksi.
Syksyn tullen kanat voi sitten panna lihoiksi, tai ne voi myös lahjoittaa johonkin isompaan parveen.
Kanat tuottavat oivallista lannoitettakin. On vain muistettava, että väkevän typpipitoisen lannan pitää antaa maatua ennen kuin sitä voi käyttää.
Kotitarvekanala on halpa investointi, satasella saa jo useamman kanan. Aloittelijan kannattaa tyytyä maatiaiskanoihin. Ne ovat varmoja munijoita, ja luonnekin on leppoisampi.
Siipikarjalle suunniteltuja asumuksia on myynnissä, mutta muutaman neliön kokoinen mökki ei ole kummoinen rakennettava, jos vasara yhtään pysyy kädessä. Myös vanha leikkimökki sopii hyvin 4–6 kesäkanalle.
Oli asumus mikä hyvänsä, oleellista on, että kanat saavat päivisin kuopsuttaa maata ja öisin nukkua orrellaan. Niin, ja pesässä ne tietysti munivat. Neljälle kanalle riittää metrin orsi ja kaksi pesää. Kutterinlastu kelpaa pesätarvikkeeksi, ja filmivanerista tehty pesälaatikko on helppo pitää puhtaana.
Asumuksen ympärille viritetään kanaverkko niin, että jaloittelu- ja kuopsuttelutilaa jää muutama neliö. Kanan pitää päästää leyhyttelemään siipiään ja kylpemään hiekassa. Mitä korkeampi ja tiiviimpi aita on, sen turvallisempi se on kanoille. Aitaukseen päässyt koira tappaa leikiten koko kanaparven, ja vaarana ovat myös ketut ja haukat.
Kanat on hyvä pitää aitauksessa muutenkin. Jos kana pääsee kasvimaalle, se nokkaisee kasvit irti. Vain puut ja pensaat ovat turvassa.
Kanalaa ei saisi pystyttää auringonpaahteeseen, vaan hyvä paikka on esimerkiksi lehtipuiden varjossa tai kookkaiden pensaiden alla. Kana kun ei luonnostaan viihdy aukeilla paikoilla, vaan pyrkii puiden ja pensaiden tuntumaan. Se on aina varuillaan!
Kanat vaativat muiden lemmikkien tapaan jatkuvaa huolenpitoa. Ne juovat yllättävän paljon vettä, ja veden pitää olla puhdasta. Koska kana pyrkii sotkemaan ja kaatamaan kaiken, ei vesiastiakaan ole turvassa. Käteviä ovat kanoille tarkoitetut juoma-automaatit.
Munimisen takaamiseksi kana tarvitsee annoksen kalkkia.
Hienoa soraa on oltava tarjolla ruuansulatuksen vuoksi: kanalla kun ei ole hampaita.
Munivaa kanaa ei saa häiritä!
Kana on kaikkiruokainen, mutta spagetin jämät, tuore heinä ja maitoon kastettu leipä ovat erikoisherkkua.
Rehun lisäksi kana löytää maata kuopsuttaessaan aina jotakin, esimerkiksi etanoita ja kastematoja.
Kanala puhdistetaan säännöllisesti. Pesiin tulee helposti loisia, joten pesän pehmikkeet on vaihdettava viikoittain.
Maatiaiskanat pärjäävät 5–10 asteen viileydessä, mutta rotukanat – esimerkiksi kochit ja faverollet – ovat arempia.
Kylminä öinä kanalaan voi kantaa lohkolämmittimen tai irtopatterin. Harvoin kesäyöt ovat kuitenkaan niin hyisiä, että kanat kylmettyisivät.
Jos kana on apaattinen ja silmin nähden sairas, se kannattaa lopettaa ennen kuin muut kanat nokkivat sen hengiltä.
Sairastunut kana voi kantaa esimerkiksi Marekin virusta, johon ei ole parannuskeinoa. Eläinlääkärit eivät juuri hoida kanoja.
Kukko ei ole kanalassa tarpeellinen kapistus, sillä kanat munivat joka tapauksessa. Ilman kukkoa kanat ovat rauhallisempia eivätkä nokittele toisiaan pahasti. Aamuöinen kukon kiekaisu voi myös käydä kanattoman naapuruston hermoille. Maalla kukon elämöinti on vain kotoisaa.
FAKTAKanalan omistajaksi 29.5.2011
Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi