Koti on taaperon tutkimuskohde

Turvavälineillä voi estää onnettomuuksia, mutta kilpavarusteluun ei kannata lähteä.

Se tapahtui yks kaks yllättäen. Espoolainen Sanni Palkonen heräsi päiväuniltaan ja lähti kävelemään. Yksivuotispäivään oli pari viikkoa.

Esikoistyttären vanhemmat Anniina ja Mikko Palkonen hämmästyivät nopeutta, jolla ryömiminen vaihtui haparoiviksi askeliksi.

Vanhemmat yrittävät helpottaa kävelyä näppyläsukilla. Mutta niistä tyttö ei tykkää yhtään, vaan repii ne jaloistaan ja läpsyttelee mieluummin paljain varpain.

"Kävelyharjoitusten alettua mattojen alle laitettiin kumiset liukuestematot, ettei Sanni kaadu niin helposti", äiti kertoo.

Kolmen huoneen ja keittiön rivitalokodissa pieni tutkimusretkeilijä ei välty mustelmilta ja kuhmuilta. Sinelmä Sannin poskessa kertoo törmäyksestä lehtikoriin. Sitä hän käyttää näppärästi työntötukena.

"Vaikka mustelmia silloin tällöin tuleekin, en silti laittaisi lapselle kotona kypärää", äiti sanoo.

Sanni on 76 senttiä pitkä ja hyvin liikunnallinen. Lattialla ruukussa olleen lohikäärmepuun Sanni riisui lehdistä ensin konttauskorkeudelta ja sitten ylempää, aina sitä mukaa kuin yletti.

Sanni tykkää kahmia multaa ruukuista lattialle ja ottaa hiukan maistiaisiakin. Muutama ruukku ehti kokeiluissa räsähtää lattialle.

Innokkaan tutkimuksen kohteina olleet ruukkukasvit on nyt siirretty korkeammalle tai kiikutettu kompostiin.

Onneksi kotona on vielä paljon kiinnostavaa tutkittavaa – etenkin keittiössä. Uunin valot ja lieden nappulat kiinnostavat.

Kaikenlainen purkaminen kuuluu Sannin lempiaskareisiin. Yhdessä äidin kanssa hän saa osallistua astianpesukoneen tyhjentämiseen. Sanni ottaa kapustan ja heittää sen selkänsä taakse, seuraavaksi lentää muovimuki, sitten haarukka, sitten kulho.

"Hei sitä ei saa heittää", äiti kiirehtii väliin.

Isä Mikko Palkonen on perehtynyt markkinoilla oleviin lasten apu- ja turvavälineisiin välillä hiukan huvittuneena.

Tukea kaupataan jopa vauvan kylvetykseen, vaikka homma onnistuu ihan hyvin myös äidin ja isän omilla käsivarsilla.

"Nuoret isät kyselevät toisiltaan, mitä turvavälineitä pitäisi hankkia", Mikko kertoo. "Minusta kilpavarusteluun ei kannata lähteä. Kyllä yhden kiltin tytön kanssa hyvin pärjää myös opettamalla hänet tottelemaan kieltoja."

Mikko laskee, että tulisi työlääksi varustaa kaikki keittiön ja olohuoneen kaksikymmentä laatikkoa turvaklipsillä. Eivätkä ne estäisi Sannia jättämästä sormiaan laatikoiden väliin. Kuin malliksi Sanni teputtelee olohuoneen laatikostolle ja ottaa sieltä tottuneesti esille laulukirjan.

Sohvalta Sanni putoaisi hyvin helposti pää edellä, äiti kertoo.

"Olemme opetettaneet turvallisemman tavan: jalat edellä."

Sannin mielestä sohvapöytä on sohvaa kiinnostavampi. Siihen hän on nakertanut muutaman hampaanjäljen.

Mikko ja Anniina antavat vinkin taaperoikäisten vanhemmille:

"Tässä vaiheessa ei kannata ostaa uusia huonekaluja. Yksinkertaisuus on valttia."

Hienot lasivadit, kukkavaasit ja pöytäliinat voi nostaa ylemmäksi. Pesuaineet pitää säilyttää lapsen ulottumattomissa.

Tärkein kodin turvallisuutta lisäävä remontti Palkosilla on patterien uusiminen.

Nykyisissä sähköpattereissa on termostaatti, jonka lapsikin pystyy helposti vääntämään ääriasentoon, jolloin patteri tulee polttavan kuumaksi. Pattereissa on myös rakonen, johon lapsen on helppo työntää leluja.

Mikko pohtii, kannattaako lapsille ylipäätään ostaa leluja. Sannia kiinnostavat enemmän kaukosäätimet, kattilan kannet, tyhjät pakkaukset ja kauhat.

Jos roskiksen tyhjentäminen sallittaisiin, se olisi Sannin mielestä hyvää ajanvietettä.

Sanni ryömii kohti nenänpäänsä korkeudella sijaitsevaa pistorasiaa. "Sinne ei saa mennä!", äiti sanoo napakasti.

Juuri ennen päiväunia Sanni rauhoittuu pehmolelujensa parissa. Pieni nyrkki hakeutuu silmäkulmaan. Pinnasänky kutsuu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi