Kotien minimaailma lumoaa

Hiihtolomaviikolla lapset pääsevät itse tekemään nukkekodin tavaroita.

Melkein tekisi mieli kysyä joltakin psykologilta, missä nukkekotien viehätys piilee.

Miksi on niin mukava katsoa, kun mini-ihmiset istuvat minisohvalla syömässä minivihreitäkuulia? Ja kun minikylppärissä on minisaippua ja minivessapaperia?

Vai johtuuko nukkekotien ihanuus siitä, ettei niissä koskaan riidellä eikä roskis haise?

Oli miten oli, Kansallismuseon nukkekotinäyttelyä katselee lumoutuneena. Enkä ole suinkaan ainoa. Näyttely on vetänyt kävijöitä valtavasti.

"Täällä näkee äitejä lasten kanssa ja keski-ikäisiä tai sitä vanhempia naisia ja pariskuntia. Harvemmin miehiä yksin", kertoo näyttelysihteeri, tutkija Satu Frondelius.

Nukkekodeissa näkyvät aina ajan muotivirtaukset. 1900-luvun alun koti on sisustettu jugendtyyliin, 50-luvun kodissa nukutaan tietysti hetekoissa. Ja 1970-luvun nukketalossa on yhtä villit värit kuin sen ajan kodeissa oli – huh.

Näyttelyn vanhimmat esineet, hopeiset pienoisastiat, ovat 1600-luvun lopulta. Vanhin nukketalo on 1860-luvulta ja päätynyt museoon lahjoituksena, kuten useimmat muutkin nukkekodit.

Talon omisti raahelainen Aina Friman. Hän halusi antaa talon museolle, koska hänellä ei ollut omia lapsia.

Aikoinaan nukkekodit olivat kotitekoisia, ja ne rakennettiin usein lasioviseen liinavaatekaappiin. Esineiden teollinen valmistus alkoi kuitenkin varhain. Meille pikkutavarat tulivat 1800-luvulla Saksasta.

Koko kansan keskuudessa nukkekodit yleistyivät vasta sotien jälkeen. Siihen asti ne olivat varakkaampien perheiden huvia. Kuvaavaa on, että Aina Frimanin nukketalosta löytyy myös keittäjän makuutila.

"Nukkekodeissa oli pitkään taustalla ideologia, että niiden avulla opetettiin tytöille taloudenpitoa. Ne eivät siis olleet pelkästään leluja", Frondelius kertoo.

Toisaalta, eivät nukkekodit aina olekaan tarkoitettu leikkimistä varten. Frondelius kertoo, että nykypäivänä monet harrastajat ovat aikuisia ihmisiä, jotka vain tykkäävät värkätä minimaailmoja.

"Ihan alun perinkin nukkekodit olivat aikuisten harrastus. Tavaroista tehtiin tarkkoja pienoismalleja. Niitä esiteltiin tuttaville ja tavoiteltiin hämmästystä."

Erikoisia aarteita on 30-luvun sotilassairaala, jonka omisti taiteilijapari Ragni ja Alwar Cawénin poika Matti. Siellä on kaikki tarpeellinen, kuten minikuumemittarit ja -sylkykupit. Vastaanotolla on jopa aidot putkifunkkishuonekalut.

Myös mammutinluusta tehty jakuuttien pienoistalo Itä-Siperiasta on aikamoinen harvinaisuus.

Näyttelysihteeri Satu Frondelius, mikä sinun mielestäsi on nukkekotien viehätyksen salaisuus?

"Ehkä niissä kiehtoo se ihmetys, että on osattu tehdä niin pikkuruisia tavaroita. Ja se, että saa sisustaa ja laittaa kotia pienessä koossa. Ihmisellä on jännä kiinnostus pienoismalleihin."

Frondeliuksella oli itsellään 1970-luvulla isän tekemä tasakattoinen nukketalo.

"Kadehdin silloin Lundby-taloja, joissa syttyivät oikeat valot. Näyttelyä tehdessä olen onneksi päässyt leikkimään sellaisella."

Unelmien koti – Nukkekodit -näyttely Kansallismuseossa 6. 11. asti.

Ensi viikolla 22.–25. 2. non-stop-työpaja lapsille ja nuorille ti–pe klo 11–14. Työpajassa tehdään kierrätysmateriaaleista nukkekodin tavaroita. Nukkekodin ruokakurssi su 6. 3.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi