Kun pesä tyhjenee

Lasten muutettua pois vanhemmatkin miettivät asumistaan uudelleen. Wuolteen pariskunta päätyi kerrostalokolmioon ja karsi tavaraa kovalla kädellä. Mäkiset alkoivat rakentaa unelmiensa omakotitaloa maalle.

Loiva rinnetontti laskee golfkentän yli järven rantaan Pornaisissa, tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta koilliseen.

Huurteisena talvipäivänä omakotitalon ikkunasta näkyvä maisema on lumoava.

Tessaliina ja Petteri Mäkisen parinsadan neliön omakotitalo valmistui kolmisen vuotta sitten. Samaan aikaan vanhempi pojista muutti pois kotoa.

"Onhan tämä vähän nurinkurinen ratkaisu, jäädä isoon taloon maalle kahdestaan. Yleensä tässä elämäntilanteessa muutetaan keskustaan keskelle kaupungin sykettä", Mäkinen sanoo.

Edellisessä asunnossa Vuosaaressa vierähti reilu kymmenen vuotta. Omakotitalon rakentaminen oli kuitenkin ollut pariskunnan mielessä pitkään.

"Kaikki loksahti paikoilleen neljä vuotta sitten, kun löysimme unelmien tontin Pornaisista. Tätä mahdollisuutta ei voinut jättää käyttämättä", Tessaliina Mäkinen muistelee.

Vajaa viisikymppinen yrittäjäpariskunta oli aloittanut yhteiselämänsä kuten monet muutkin, siirtyen pienestä yksiöstä vähitellen isompaan asuntoon.

"Kun lapset ovat pieniä, tarvittaisiin tilaa, mutta rahaa ei aina ole. Nyt vihdoin on tilaa ja valoa riittämiin", Tessaliina Mäkinen sanoo.

"Tilaahan tässä on meille kahdelle aivan liikaa. Mutta kun kerran alettiin rakentaa, haluttiin avaruutta entisen ahtauden sijaan."

Pariskunta on havainnut, että ystävät ja sukulaiset tulevat mielellään maalle kyläilemään, mutta silloin pitää järjestää yöpyminen.

Myös lapset kumppaneineen vierailevat vanhempien luona, kun tilaa on riittävästi. Alakerrassa on kaksi makuuhuonetta, muu tila on yhtenäistä ja avointa.

"Asuimme ensin vain alakertaa, ja nyt suunnitellaan lisätilaksi käyttöullakon kunnostusta", Mäkinen kertoo.

Toinen makuuhuoneista muuttuu isännän työtilaksi, kun yläkerta valmistuu. Ylös rakennetaan tilava vierasmakuuhuone ja Petteri Mäkisen haave, biljarditila baareineen.

Tessaliina Mäkinen ei ole vielä kaivannut takaisin kaupunkiin.

"Ajattelimme, että jos emme viihdy maalla, pääsemme täältä aina pois. Lasten poismuutto ei aiheuta tyhjyyden tunnetta, kun on uusia projekteja edessä."

Päivittäiset työmatkat sujuvat joutuisasti, kun ajon aikana voi selvittää monta työasiaa.

"Hektisen päivän jälkeen on ihana vain katsella vuodenaikojen mukaan vaihtelevaa järvimaisemaa ja kuunnella hiljaisuutta."

Kun lapset ovat lähteneet, sopivan kodin löytäminen vie joskus aikaa.

Eläkkeellä olevat Kari ja Kaarina Wuolle ovat kokeilleet lasten poismuuton jälkeen useampaakin asumismuotoa.

Joitain vuosia pariskunta asui Espanjassa, ja Suomessa oli vain pieni tukikohta. Kun he päättivät palata takaisin Suomeen, oli lastenlapsia siunaantunut jo useampi. "Ajattelimme, että pitää hankkia iso asunto, jonne kaikki mahtuvat kerralla yökylään", Kari Wuolle kertoo.

Muutaman vuoden pariskunta asuikin reilun 100 neliön asunnossa, jossa he kuvittelivat viettävänsä loppuelämän. Kari Wuolteen sairastumisen takia oli kuitenkin edessä vielä yksi muutto lähelle palveluja.

Nykyinen 68 neliön kerrostalokoti sijaitsee kauppakeskus Ison Omenan naapurissa Espoossa.

"Välivaiheiden jälkeen tähän on tultu, ja tämä saa nyt olla loppuelämämme koti."

Pariskunnan harrastuksena on ollut vanhan suomalaisen designlasin kerääminen. Kun asunnot ovat vuosien varrella pienentyneet, tavaroiden ja lasikokoelman karsintaa on tehty rankalla kädellä.

"Lasten kodit olivat jo valmiit, eivätkä he halunneet enää lisää tavaraa. Naapureille myimme osan, osa meni lähetyskirpputorille", Wuolteet kertovat.

"Tavaraan ei saa kiintyä liikaa, siitä joutuu jossain vaiheessa kuitenkin luopumaan."

Nykyiseen asuntoon muuttaessaan he pyysivät aikaisempien kotien kalustamisessa mukana ollutta sisutusarkkitehti Anne Kososta miettimään, miten entisiä kalusteita voisi käyttää uudessa kodissa.

"Halusimme mukaan myös ehdottomasti kaikki taulut, isotkin, sekä vanhan vitriinikaapin. Sinne keräsimme jäljelle jääneet lasiesineet", pariskunta kertoo.

Tutut tavarat ovat löytäneet paikkansa uudessa kodissa niin, että tilan tuntu ja avaruus ovat säilyneet.

"Jos olisimme jääneet samaan asuntoon, jossa elimme lasten kanssa, olisi koti varmaan tyhjentyessään tuntunut autiolta", Kaarina Wuolle sanoo.

"Samaan ajankohtaan tulevat muut elämänmuutokset vähentävät lasten poismuuton aiheuttamaa tyhjyyden tunnetta."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi