Kuntta pelasti kuluneen maiseman

Metsänpohjamatto eli kuntta kaunistaa pihaa kuin siirtonurmi.

Uusi pihapiiri mökilleni tuotiin noin puolentoista neliön palasina.

Kertalaakista kainuulaistontille ilmestyi kaunis kuntta eli metsänpohja, jossa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa ja kanervaa. Ilta-auringossa se kimaltelee aivan kuin hieman etäämmällä kasvava alkuperäinen varvikko.

Eikä tottumaton silmä erota, että uusi mökkipihan kaunistus on juuri paikalle tuotu ja moottorisahalla viimeistelty.

Miten kaikki oikein kävi?

Kuhmolainen Juha Malinen keksi ryhtyä siirtämään metsänpohjamattoa ihmisten pihoille kymmenisen vuotta sitten.

Kainuussa metsänpohjaa siirreltiin jo tervakaupan aikaan. Kuntalla peiteltiin tervahauta, jotta se ei palaisi liian nopeasti. Haudan piti jaksaa valuttaa hitaasti tynnyreihin viimeisetkin tippansa arvokasta tervaa.

Kun Kuhmoon vuonna 2000 pystytettiin maailman suurin tervahauta, erilaisiin rakennustöihin erikoistunutta Juha Malista pyydettiin peittämään tuleva tervatehdas kostealla metsänpohjalla.

Moottorisahalla juurimultineen irrotettu metsänpohja oli Malisesta kaunis. Hän ajatteli, että se kelpaisi vallan hyvin kaikenlaiseen maisemointiin.

Siitä alkoi Malisen uusi ura, joka työllistää keväästä syksyyn hänen lisäkseen neljä kuhmolaismiestä.

Kainuulaista metsää on vuosien varrella siirretty ympäri maata: sitä löytyy yksityisten ihmisten tonteilta, asunto- ja mökkimessualueilta sekä yritysten ja kerrostalojen pihapiireistä.

Sillä on katettu pihojen lisäksi myös rakennuksia, varsinkin maakellareita ja savusaunoja.

Minun mökilläni oli juuri kuntan kokoinen pulma.

Mökki rakennettiin 1960-luvulla havumetsikköön järven rannalle. Ympäristö oli tarkoitus jättää luonnonvaraiseksi.

Se ei kuitenkaan onnistunut.

Kainuulainen varvikko muuttui ensin risukoksi ja sitten maahan tallatuksi ruskeaksi kentäksi, josta pintaa korkeammalle kohosivat vain puiden luikertelevat juuret. Ja hiekat ja havut kulkeutuivat sisälle.

Siksi etupiha aikoinaan tasoitettiin ja siihen levitettiin pari autokuormallista multaa, minkä päälle kasvoi ruohoa. Ruohonleikkuri pysähteli jok'ikiseen käpyyn, ja niitähän mäntymetsikössä riittää.

Kone sai lopulta ruostua ja ruoho villiintyä.

Kun tontti salaojitettiin ja mökin viereen nousi uusi lisärakennus, piha meni lopullisesti pilalle.

Pihan olisi voinut ehostaa nurmikentällä, joka olisi vaatinut tasaamista, multaa, siirtonurmea tai kylvämistä, kastelua ja nurmen kasvettua jatkuvaa hoitoa.

Alkoi ankara pohdinta, joka ratkesi kolmisen vuotta sitten, kun television mökkiohjelma näytti, kuinka Malinen porukoineen ehosti keskisuomalaisen mökin pihapiirin. Juuri tuota minunkin mökkini huutaa!

Mitäkö maksoi?

Ei paljonkaan yli satavuotiaaksi "antiikkimatoksi", joka tuotiin ja asennettiin paikalleen. Pihapiirini petraamiseen meni kunttaa noin 250 neliötä, jonka hinta oli runsaat 3 000 euroa.

Yhtä vanhaa, itäisissä kaukomaissa kudottua antiikkimattoa saisi samalla hinnalla vaivaiset pari neliötä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi