4.7.2010 3:00
Valmiina tämä kukkatolppa on kaksi metriä korkea. Sen päälle Mari Mörö aikoo laittaa amppelikukan tai kärhön.
Luonnonkivimuuraus on monen kesälomalaisen vapaa-ajan projekti. Tarvittavaa materiaalia eli sopivia kiviä löytyy yleensä läheltä, jopa omalta tontilta.
Oppia ei sen sijaan ole liiemmin tarjolla. Kursseja pidetään vähän ja ne, jotka asiaan ovat vihkiytyneet, ovat yleensä itseoppineita.
Mökeillä kuitenkin näkee monenlaisia luonnonkivistä muurattuja luomuksia: pöytiä, grillejä ja kukka-altaita. Huhutaan, että eräs pohjoiskarjalainen mies muurasi koiralleen pienen linnan. Pihan kivistä, totta kai.
Luonnonkivet eivät lopu kesken ja useimmiten ne ovat ilmaisia. Monilla tonteilla kivet ovat jopa kirous. Sitten niistä keksittiin alkaa rakentaa kiviaitoja.
Kiviaidat on pääsääntöisesti tehty kylmämuurauksena eli kivet on ladottu paikoilleen ilman laastia. Ajan sammaloittama ja kivikkokasvien somistama aita ei synny pikaistuksissa, mutta kestää sitten satoja vuosia.
Kivien värimaailma on mielenkiintoinen. Haluamansa väristä ja tasalaatuista kiveä voi myös tilata kotipihaan. Harmaan laastin sijaan värejä voi korostaa vaikka turpeenruskealla tai mustalla laastilla.
Veden hiomia kiviä rannoilta raahaavat ihmiset harvoin muistavat, että kivien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Monet hakevat kiviä jopa peräkärryjen kanssa.
Persoonallista ilmettä muuraustöihin saa takuuvarmasti, sillä kaikki kivet ovat erilaisia ja lopputulos on aina pieni yllätys. Ruosteisia eli rautapitoisia kiviä kannattaa välttää, ellei halua "ruosterokon" tarttuvan muihin kiviin.
Mieti, mikä puoli kivestä jää näkyviin. Teräväreunaiset ja pyöreät kivet sopivat harvoin vierekkäin. Pyri mahdollisimman harmoniseen lopputulokseen: se miellyttää silmää ja sopii maisemaan.
FAKTAOhjeet muurarille 4.7.2010
Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi