Mökkiläisten aarteet

Siellä se odottaa omistajaansa pitkän talven. Pian se pääsee jälleen virkaansa. Mikä tekee jostakin mökin esineestä erityisen rakkaan? Annetaan mökkikansan kertoa.

1 Ruusukupit ja lasiset leipälautaset

Espoolaiselle Maj-Britt Järviselle oman mökin rakkaimpia esineitä ovat isoäidin kukalliset kahvikupit. Niitä nimitettiin aikoinaan mummun uusiksi kupeiksi.

"Kuppien kapea kultareuna on kauniisti kulunut. Ne ovat meillä juhlakäytössä yhdessä puristelasilautasten kanssa."

Teflonpaistinpannu on mökin ainoa nykyajan keittiöväline, ja sellaisena säilyy. Järvinen ei missään tapauksessa aio vaihtaa vanhoja aarteitaan uusiin designtuotteisiin.

2 Amandan mökin aarteita

Espoolaisen Leena Yrjölän mökissä ovat asuneet hänen appivanhempansa. Alkujaan se oli Amanda-isoäidin "syytinkimökki".

"Mökillä mennyt aika on läsnä arjessa ja juhlassa."

Yrjölän mökki on tyylibongarin silmänilo: sieltä löytyy 1800-luvun arkku, rengin kaappi, 1920- ja 1930-lukujen vaaseja ja sodan jälkeisiä astioita ja tekstiilejä.

"Vaikka esineillä ei ole antiikkiarvoa, ne ovat olleet tärkeitä symboleita suvulleni."

Yrjölää ei haittaa, vaikka kahvikupit ovat parittomia, navetasta löytynyt lehmänkello on ruosteessa ja maljakon lasi on samentunut.

"On vain ylellistä, ettei mökillä mikään muutu."

3 Ranskalaisromanttiset mustat ruukut

Helsinkiläisen Tarja Valle-Kuuselan kesä Kumpulan siirtolapuutarhassa ei ala ilman kahta ranskalaisromanttista mustaa ruukkua, joihin hän istuttaa mökkikukat.

"Löysin isomman ruukun siirtolapuutarhamme jätelavalta viime keväänä. Se on kaunein kukkaruukku, jonka olen koskaan nähnyt."

Erityisesti Valle-Kuusela pitää ruukun pienestä kulumasta ja rosoisuudesta. Mattamustan alta kuultaa punasaven väri.

"Myös ruukun muoto on kaunis. Pinta on 'vekattu' ja ruukun reuna kaartuu aavistuksen ulospäin. Mökkinaapurini arveli, että ruukku olisi Kupittaan saven."

Yllätyksekseen Valle-Kuusela löysi viime kesänä kirpputorilta samanlaisen pienemmän ruukun. Ruukuista tuli soma pari.

4 Savimukista maistuu latte

Helsinkiläisen Ulla-Maija Lähteenmäen päivä Särkisalon-mökillä ei lähde käyntiin ilman koristeellisesta savimukista nautittua lattea.

Ruotsalaisen keramiikkataiteilijan Anna Wrigstadin suunnitteleman mukin pintaan on tehty siirtokuvilla perhosia ja kukkia.

"Pidän siitä, että muki on käsin tehty, ja siihen mahtuu paljon kahvia."

Lähteenmäki on tarkka lahjaksi saamastaan mukista, eikä suostu lainaamaan sitä muille.

5 Puinen mökkikirja

Kun lahtelainen Heidi Hasunen kuvailee kumppaninsa mummon ja vaarin entistä kesäasuntoa, väriloiston voi melkein nähdä. Kaislaranta eli kukoistuskauttaan 1970-luvulla. Mökin sisustus noudatti ajan viimeisimpiä trendejä: oranssia, ruskeaa ja keltaista.

"Astiat olivat klassikoita, Nuutajärveä ja Arabiaa. Vuoteina olivat hetekat ja porttina ulkomaailmaan putkiradio."

Kun Hasunen lunasti kumppaninsa kanssa paikan itselleen, paratiisista ei ollut jälkeäkään. Nurmikot olivat muuttuneet pusikoiksi ja talo rapistunut. Mutta yksi rakas esine oli tallella: sukulaisilta tuliaiseksi saatu puinen mökkikirja.

"Siihen on kirjattu kaikki Kaislarannan historiallisesti tärkeät tapahtumat – sekin, kun poikaystäväni joi mökillä elämänsä ensimmäistä kertaa kahvia!"

6 Muistojen pellavaliina

Joensuulainen Anna-Maija Hänninen tuntee mökillään olevansa lenkki sukupolvien ketjussa.

"Tuvan hirsiseinälle olen ripustanut liinan, jonka pellavat isoäitini kasvatti rajan takana Karjalassa."

Liina olisi liian arvokas pöytäliinaksi. Sen pellavat tekivät pitkän matkan Suomeen ennen talvisotaa.

"Kun sota päättyi, äitini kutoi tämän liinan, jossa kuviot ja reikäompeleet rytmittelevät tasaisesti."

Itse mökki on koottu 120 vuotta vanhoista kierrätyshirsistä. Ne kuljetettiin paikalleen Hännisen lapsuudenmaisemista Kolilta.

7 Levysoitin vai tuuletin?

Helsinkiläisen Pertti Humppilan suvun mökillä Ruovedellä on useitakin komeita levysoittimia, mutta mustavalkoinen 70-luvun soitin on Humppilalle erityisen rakas. Kannettavassa soittimessa pyörivät pienet vinyylikiekot ja isot lp-levyt – kunhan sen ensin osaa aukaista.

"Ostin soittimen Hietalahden kirpputorilta 80-luvun lopulla. Se myytiin minulle tuulettimena. Myyjä, vanha rouva, vakuutteli, että laite toimii, koska se hurisee."

Humppila ei tavoita mökkitunnelmaa ilman musiikkia. Hän on virittänyt kovaääniset myös mökin ulkoseiniin. Vanhat iskelmät kaikuvat kauas.

"Naapurissa asuva vanha tätini nimittääkin paikkaamme osuvasti soivaksi hirsimökiksi."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi