Me tulemme taas

Pian pienet jyrsijät vilistävät vinteillä ja seinien välissä. Hiljaiselle kesämökille ne perustavat oikein juhlien juhlan.

Hiirestä oli jäljellä vain pää ja nahkaa. Nyljetty raato löytyi seuraavastakin hiirenloukusta. Ei mennyt kauan, kun Soikkasten omakotitalossa Kirkkonummen Långvikissä alkoi myös kummitella.

Kaksikerroksisen talon välipohjasta kuului öisin juoksentelua ja rapinaa.

Yhtenä aamuna Jussi Soikkanen vihdoin näki aaveen: lumikko pujahti taloon löysän laudoituksen raosta.

Tänä syksynä Suomen pienin pienpeto muutti jälleen Soikkasille.

"Hiiret ovat vähentyneet, mutta rymy talossa yltynyt. Hankala sanoa, kumpi kahdesta pahasta on pahempi."

Talven kynnyksellä etenkin metsämyyrät ja -hiiret tunkeutuvat rakennuksiin ruokaa ja suojaa etsiessään.

Pahimmillaan jyrsijöiden asuttama talo voi mennä pikkuotusten jäljiltä jopa raskaaseen remonttiin pilaantuneiden eristeiden, kosteus- ja homevaurioiden sekä sähkövikojen vuoksi. Metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen on istunut jopa käräjäsaleissa asiantuntijana, kun on selvitetty hiirien pilaamia talokauppoja ja ratkottu vakuutuskorvauksia.

Henttonen ennustaa Etelä-Suomeen vilkasta myyrätalvea. Sen sijaan Lapissa myyrien pitäisi nyt vähentyä.

Jyrsijöitä elää kaikkialla – ne eivät ole maaseutujen yksinoikeus. Professori kertoo metsähiiristä, jotka vierailivat lintulaudalla kerrostalon neljännessä kerroksessa Helsingin Töölössä.

Lintulaudat ovatkin hankalia. Ne ovat usein liian lähellä taloa houkuttelemassa jyrsijöitä kasaamaan siemenvarastoja rakennuksiin.

Hiirien talonvaltauksesta syntyvät vahingot ovat tavallisesti pieniä mutta kiusallisia. Posiolaisten Törmästen uusi astianpesukone piipitti, vaikka töpseli irrotettiin. Vasta kurkkaus koneen taakse paljasti pienen reiän seinässä.

Samassa tuvan lattialla jo vilisti hiiriä. Olga-emäntä huitoi minkä luudasta lähti, ja siimahäntiä sinkoili sinne tänne.

Ennen pitkää niistä kuitenkin päästiin. 86-vuotias Arttu Törmänen valjasti vanhan kansan konstit ja kaivoi talon ympärille kymmenkunta hiirenhautaa. Haudat toimivat näin: Jyrkkäreunaisen kuopan pohjalle asetetaan muoviastia, josta jyrsijä ei pysty kiipeämään pois. Saaliiksi kertyy kiivaimpina syksyinä satoja myyriä ja hiiriä. Törmäsen Espoossa asuva tytär Maarit Cederberg kuulee isänsä jahtipuuhista puhelimessa päivittäin.

"Isällä on menossa oikein hiirenpyyntikilpailu kodinhoitajan kanssa. Ei näytä riittävän, että hän käy myös hirvimetsällä."

Omiakin hiirimuistoja Maarit Cederbergillä on runsaasti. Kesäpaikassa Lohjan Lehmijärvellä hiirenpesät vuodevaatteissa ja pöytälaatikoissa olivat jokakeväinen "yllätys".

Saunakamarissa talvehtineille jyrsijöille maistuivat kynttilät ja saippuat. Sotkeminen loppui vasta, kun Cederberg ryhtyi tyhjentämään mökin syksyisin täydellisesti.

Ja mökkikauden kynnyksellä hän tekee kaiken varalta tymäkän hiirisiivouksen desinfioimalla ja tuulettamalla.

Jos hän varastoi jotain purtavaa talveksi, se on pakattu tiiviskantiseen, lujamuoviseen säilytyslaatikkoon – anteeksi vain, hiiret.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi