Meillä juhlitaan rennosti

Ylioppilasjuhlien järjestämisestä on turha ottaa stressiä. Juhlapöydän kattaus syntyy eriparisista laseista ja raikkaista väreistä. Yhtä huolettomat lakkiaiset aikoo järjestää helsinkiläinen Mia Snell.

Mia Snellin isä Jarl Snell on vitsaillut, että perheen jackrussellinterrieri Ines näyttää ylioppilaslakilta. Mikä ettei!

Mustavalkoinen hurmuri kääntää päänsä kallelleen ja tapittaa herkeämättä Miaa, joka asettelee valkolakkia kutreilleen.

Helsingin Sanomat on seurannut lauttasaarelaisen Mia Snellin taivalta kevään yo-kirjoituksissa. Nyt uurastus on päättynyt ja kohotamme maljan sen kunniaksi. Seisova pöytä on koristeltu muodikkaasti eriparisin ja erivärisin lasein, ja jääkylmää boolia saa kauhoa laakean maljan sijasta korkeasta maljakosta. Osa onnittelukukista on aseteltu hauskan muotoiseen vesikannuun.

Mia Snell kertoo, että hän aikoo pitää sukulaisille ja ystäville juhlavat mutta huolettomat lakkiaiset.

Mian ylioppilasjuhlissa kenenkään ei tarvitse jännittää, mutta jos joku jännittää, niin isä Jarl. Tyttären pääsy ylioppilaaksi on suuri tapaus.

"Yleensä isä on säästäväinen, mutta nyt hän on liekeissä juhlasta. Ehkä se johtuu siitä, että olen perheen ainoa lapsi, ja isältä jäi lukio kesken."

Perheen kotona, Helsingin Lauttasaaressa, pidettävään juhlaan saattaa saapua 150 ihmistä, ehkä enemmänkin, sillä ylioppilasjuhliin ei ole tapana lähettää kutsuja. Tilat voivat käydä ahtaiksi, jos sää ei suosi tilaisuutta eikä osa vieraista siirry parvekkeelle tai takapihalle.

"Pieni kaaoksen pelko minulla on", Mia myöntää.

Tungoksen välttämiseksi onnittelijoiden virtaa on tarkoitus porrastaa siten, että kahden aikaan ilmestyvät sukulaiset ja viiden maissa muu väki.

Muihin järjestelyihin Snellit suhtautuvat rennosti. He eivät aio vuokrata samppanjalaseja, saati astioita, vaan tyhjentävät kodin kaapit ja vitriinit viimeistä nurkkaa myöten.

Jopa jäykistelijät vapautuvat, kun eivät kohtaa sotilaallista samppanjalasirivistöä. Isän ystävät ovat jo lupautuneet laittamaan ruokaa, keittämään kahvia sekä pesemään samppanjalaseja heti, kun puhtaat loppuvat.

"Meidän suvussa ja tuttavapiirissä ei ole tapana pingottaa", Mia Snell sanoo.

Seisovaan pöytään hän toivoo voileipäkakkua ja jotakin makeaa kakkua, kunhan maut ja värit ovat kesäiset. Jos aikaa riittää, hän sekoittaa itse muhkean salaatin.

Ylioppilasjuhlissa ei ole puheita lukuun ottamatta vakiintuneita ohjelmanumeroita. Mia arvelee, että ainakin isä haluaa pitää hänelle puheen, sillä "isä varastaa mielellään huomion muiden juhlissa".

Kun arki koittaa, Mia Snell lähtee rippileirin isoseksi Kangasalle. Aiemmin hän harkitsi pyrkimistä teologiseen tiedekuntaan, mutta nyt edessä on välivuosi ja työssäkäynti. Sen aikana, ehkä jo kesän kuluessa, tapahtuu muutto omaan kotiin.

"Yleensä naiset saavat yo-lahjaksi koruja, mutta minä toivon astioita, kattiloita ja muita ensimmäisessä omassa kodissa tarvittavia tavaroita."

Mia ei välttämättä jää asumaan Lauttasaareen, eikä hän ainakaan huoli mukaan nykyisiä kalusteitaan.

"Saattaisi tuntua siltä, että en ole lapsuudenkodista lähtenytkään", hän sanoo.

Tiedustelut: Iittala 0204 393 501, www.iittala.fi; Marimekko 09-686 0240, www.marimekko.fi; Orthex 019-32 961, orthex.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi