Miehen reviiri

Mies haluaa kodissa oman paikan. Sellaiseksi käy esimerkiksi työhuone tai vessa.

Klisee tai ei, monen perheen ja kodin reviirijaossa toistuu samanlainen kuvio.

Nainen omii kodin valtakunnakseen. Hän ajattelee asuntoa laajempana käsitteenä kuin mies ja käyttää enemmän aikaa luodakseen yhteisestä kodista sopivan kokonaisuuden.

Koti on – omasta mielestään – tyylitajuisemman puolison muokkaama planeetta tässä ihmissuhteiden, sukuverkostojen ja työroolien täyttämässä näyttäytymistalouden galaksissa.

Monelle miehelle tällainen roolijako sopii mainiosti; joku toinen ottaa harteilleen kaikki loputonta analysointia, vertailua ja pohtimista vaativat sisustukselliset ongelmat.

Miehelle on kuitenkin tärkeää, että hänelle jää joku selkeästi määritelty oma siirtokunta-alue. Se voi olla työhuone, askartelupöytä, autokatos, joskus pelkkä nurkkauskin. Pääasia, että se tila on mahdollisimman aidosti hänen hallussaan.

Asumisen psykologiaa tutkineen Aalto-yliopiston dosentin Liisa Horellin mukaan miehet tyytyvät kodissa yllättävän pieneen omaan reviiriin.

"Omassa väitöstutkimuksessani haastatelluilla naisilla ei ollut omia tiloja, vaan koko koti koettiin sellaiseksi. Miehillä ne olivat varastossa, autotallissa tai tuolina television edessä", Horelli kuvailee.

Näyttelijä Martti Suosalo kertoi joskus, että hänen oma reviirinsä on – vessa.

Kodista löytyvät miesten tilat ovat usein toiminnallisia tai kuvitellun toiminnallisuuden perusteella rakennettuja.

Harva myöntää järkänneensä kotiin sopen pelkkää löhöämistä varten, vaikka se olisikin jaksamisen kannalta aivan yhtä tarpeellinen.

Mies korostaa mielellään työhuoneen tai nikkarointipaikan hyödyllisyyttä: sitä käytetään epäitsekkäästi Kodin Kunnostamiseen tai lopulta Koko Perheen Etua ajavien asioiden toteuttamiseen. Kirjasto- tai levyhuone on hyötykeskus siinä missä höyläpenkkikin: ahkera lukeminen ja musiikinkuuntelu tekevät miehestä kultivoituneemman ihmisen ja siten paremman kumppanin.

Nimikkopaikka toimiikin miehelle kuin Narnian vaatekomero.

"Syntyy henkireikätiloja, joissa voi ikään kuin siirtyä toisiin sfääreihin ja saada lumokokemuksia, flow'ta", Liisa Horelli sanoo.

Psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankosken mielestä oman reviirin varaaminen ja merkkaaminen tekee hyvää kelle tahansa.

"Riittävä henkinen tila ja vapaus voivat löytyä ilman fyysistä omaa tilaa, mutta sellainen ei ole pahitteeksi yksilöllisyyttä tukemassa."

"Toimivassa parisuhteessa ja yhteisessä kodissa asuva ihminen pyrkii oman tilansa kautta vahvistamaan identiteettiään ja itsemääräämisoikeuttaan", sanoo myös Horelli.

Ongelmia syntyy, jos ja kun miehen itselleen mylläämä tila poikkeaa ulkoisesti liikaa puolison asettamista tasovaatimuksista.

Hirvenkallokokoelma minimalistisessa kaupunkikodissa voi johtaa valtapeliin: kumpi lähtee, typerät harrastuksesi vai minä?

Aulankosken mielestä puolison ei kannata aina nähdä miehen harrastusnurkkausta kasvatuksellisena haasteena. "Reviirissä ei ole kyse lapsellisesta kapinasta, ellei se muutu parisuhteen tai perheen pakopaikaksi. Tai alkoholiongelman tyyssijaksi."

Joskus voi siis vain hyväksyä, että miehellä on outoja harrastuksia.

Mies on asumisessaan kuin Tenavien Ressu: pienikin koppi suuren tontin laidalla riittää unelmien lentotukialukseksi. Työelämän, parisuhteen ja lastenhoidon välillä äärimmilleen lyhentynyt juoksunarukaan ei haittaa, jos voi halutessaan vetäytyä koppiinsa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi