Mies ja 280 ryijyä

Suomen suurin yksityinen ryijykokoelma löytyy Tuomas Sopasen kotoa Varkaudesta. Eläkkeelle jäänyt kasvitieteen professori tekee ryijyjä itsekin.

Yli satavuotias kuusimetsä muistuttaa kaukaa katsottuna pörröistä ryijyä. Luonnon kutoma taideteos on Varkauden lähellä Joutsenlahden kylässä Sopalassa.

Täällä asuu Tuomas Sopanen, Suomen suurimman yksityisen ryijykokoelman omistaja.

Ensimmäinen seinävaate pilkahtaa kotiportaikon ylätasanteella. Villaisessa nukka-aallokossa hehkuvat kymmenet eri sävyt punaisesta vihreään ja harmaaseen.

"Kupari on sen nimi ja suunnittelija on Uhra Simberg-Ehrström, värien mestari. Hänet on palkittu muun muassa Milanon triennaalissa useita kertoja."

Esittely tulee eläkkeellä olevalta kasvitieteen professorilta kuin avaisi tietosanakirjan. Ei ihme, sillä mies tuntee suomalaisten ryijyjen tarinan 1700-luvulta 2000-luvulle.

Sopasen keräilyinnostus kypsyi hitaasti.

Kun Sopanen väitteli kasvitieteestä tohtoriksi vuonna 1980, hänen sisarensa lupasi kutoa lahjaksi ryijyn.

"Sain valita mallin ja ihastuin juuri Simberg-Ehrströmin Siemen-ryijyyn."

Malli ei ollut myynnissä. Suomen Käsityön Ystävät teki ryijyä vain erikoistilauksesta.

Niinpä Sopanen jatkoi etsimistä. Lopulta hän valitsi Akseli Gallen-Kallelan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn suunnitteleman Liekin.

Ennen ryijyjä Sopanen oli kiinnostunut itämaisista kelim-matoista. Nekin ovat tavallisen kansan mestarinäytteitä. "Sitten tajusin, että meillä on omastakin takaa upeita kansannaisten kutomia tekstiilejä, ryijyjä."

2000-luvun alussa koossa oli vajaan 30 ryijyn kokoelma.

Ryijyt päätyivät serkun kautta näytteille Heinolan museoon, ja Sopanen innostui selvittämään, missä museoissa ryijyjä on esillä.

Kävi ilmi, ettei edes Kansallismuseossa ollut näytteillä yhtäkään.

Sopanen päätti alkaa koota kokoelmaa, joka esittelisi suomalaisten ryijyjen kehityskaaren sängynpeitteestä ja morsiusryijystä moderniksi taidetekstiiliksi.

Mukaan piti saada reki-, penkki- ja kiikkutuoliryijyjä sekä ryijymattoja. Sopanen kiersi lukuisissa huutokaupoissa ja pyysi joskus ystäviäänkin huutamaan puolestaan.

Nyt kokoelmassa on noin 280 ryijyä.

"Viime aikoina laskut ovat menneet sekaisin", hän sanoo ja nauraa.

Rullasta aukeaa 1800-luvun alussa kudottu ryijy. Iän paljastavat kuluneet nukkien päät. Käsin kehrätty villalanka on hentoa, ja värit ovat peräisin kasveista.

Toisesta rullasta kierähtää esiin hääryijy. Pinnassa hahmottuu vuosiluku 1828, nimikirjaimet sekä yksinkertainen sulhasmiehen ja morsion kuva.

Hääryijyt suunniteltiin ja kudottiin tunteella. Niihin ripoteltiin varjelevia symboleita kuten sydämiä, suojelevia ristejä ja elämänpuita.

Vihkiryijyä käytetään yhä. Usein vihkipari seisoo joko omalla tai seurakunnan ryijyllä. Häiden jälkeen oma ryijy pääsee seinälle.

Varsinainen ryijyjen renessanssi Suomessa koettiin 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin ryijy oli joka kodin tekstiili.

Naiset tilasivat malleja ja lankoja muun muassa Suomen Käsityön Ystäviltä tai Neoviukselta ja kutoivat tai ompelivat ne itse. Tilaa vieviä kangaspuita ei enää tarvittu.

Sopasen suosikit Simberg-Ehrström ja Eva Brummer ovat ryijyn uudistajia, joiden vaikutuksesta ryijystä tuli kansainvälisesti arvostettu taidetekstiili 1950-luvuilla.

Kun arkkitehtuurissa funktionalismi voitti, muuttui asuntojenkin sisustus yksinkertaisemmaksi.

Käsityöt ja siinä rinnalla ryijy menettivät suosiotaan 70- ja 80-luvulla.

Nyt se näyttäisi tulevan taas muotiin. Nuoret tekstiilitaiteilijat ovat kiinnostuneet modernisoimaan ryijyjä. Niitä ovat suunnitelleet myös kuvataiteilijat, kuten Osmo Rauhala.

"Tämän sain juuri valmiiksi sukulaistytön hääjuhliin", Sopanen innostuu ja leväyttää sängyn päälle Eva Brummerin suunnitteleman Zeebra-ryijyn. Se syntyi 200 tunnissa.

"Ompelin iltaisin tunnin verran ennen nukkumaanmenoa. Kun vielä kuuntelee klassista musiikkia, työ rauhoittaa."

Tuomas Sopanen ja Leena Willberg julkaisivat palkitun teoksen Ryijy elää vuonna 2008. Sopasen ryijynäyttely on esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa 28. maaliskuuta asti ja Suomen maatalousmuseossa Loimaalla huhtikuun alusta toukokuun loppuun.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi