Mikä ekotuoli?

Habitaren näyttely ei selitä, mikä tekee tuolista ympäristöystävällisen

 "Suunnittelijat ovat suuressa hämmennyksen tilassa, mutta kova tarve on oppia", muotoilija Yrjö Kukkapuro sanoo EcoDesign-näyttelyn keskellä Messukeskuksessa.

Hämmennyksen syy on näyttelyyn osallistuville muotoilijoille annettu tehtävä: suunnittele ekologinen tuoli. Tehtävän tulokset ovat esillä Habitare-sisustusmessuilla loppuviikon.

Kukkapuro valitsi näyttelyyn 80 muotoilijaa eri puolilta maailmaa. Joukossa on paljon Kukkapuron entisiä oppilaita ja työtovereita.

Muotoilijoiden lisäksi messukävijät jäävät todennäköisesti yhtä hämmennyksiin. Mikä oikeastaan tuolissa on ekologista? Näyttely ei anna siihen kunnollista vastausta.

Esillä on kauniita ja kiinnostavia tuoleja, jopa innovaatioita. Kattava selitys ympäristöystävällisyydestä kuitenkin puuttuu.

Arvostetuimpiin nykymuotoilijoihin kuuluva britti Jasper Morrison sanoi huhtikuussa Milanon huonekalumessuilla, että ekologisinta olisi jättää tuoli tekemättä ja olla osallistumatta näyttelyyn.

Sen hän on tehnytkin – toki osin työkiireiden takia.

Morrison kuitenkin pohtii aihetta näyttelyssä esillä olevassa tekstissä. Hän ei ole lainkaan varma, voiko design olla ekologista.

Miten tehdä nollaenergialla tuoli, joka kestäisi hamaan tulevaisuuteen tai olisi kierrätettävissä ilman, että ympäristö saastuu?

Vaikka se olisikin mahdollista, tuoli olisi kuitenkin varastoitava, pakattava, kuljetettava ja toimitettava asiakkaalle. Kaikki se kuluttaa energiaa ja lisää päästöjä.

"Ainoa päästötön tuoli olisi kirpputoriostos, jonka viet kävellen kotiin ja käytön jälkeen takaisin ostopaikkaan", Morrison sanoo.

Tuolin materiaalien ja pintakäsittelyaineiden valinta on vain yksi osa kalusteen ekologisuutta.

Tavallista ympäristöystävällisemmän huonekalusta tekevät pitkäikäisyys, ekologinen tuotantoprosessi ja kuljetustapa sekä kierrätettävyys.

Näyttelytuoleissa materiaalina on käytetty yleisimmin puuta.

Yksi jykevimmistä massiivipuutuoleista on Markku Kososen työ. Hänen perustelunsa on, että puuhun kertynyt hiili voidaan sitoa massiivipuutuotteena pitkäaikaiseen varastoon.

Tuolien metalliosat ovat monilla alumiinia, jota kierrätetään paljon.

Kiinnostavin materiaalikokeilu on Harri Koskisen tuolissa. Se on tehty mäntyöljyhartsista, jota syntyy selluloosan valmistuksen sivutuotteena. Pallin muoto ja toteutus eivät tosin vakuuta.

Ikealaisuus näkyy näyttelyssä: moni tuoli on ajateltu koottavaksi. Osiin purettuna kalusteet vievät vähemmän tilaa, ja niitä voidaan kuljettaa kerralla suuria määriä.

Fiskarslaisella puusepällä Rudi Merzillä on esillä yksityiskohtia myöten viimeistelty tuoli, jonka runko on saarnia, käsi- ja selkänojat omenapuuta ja istuin lampaanvillaa.

Merzin ajatus muistuttaa Linuxin avoimen koodin periaatetta. Hän sanoo, ettei haittaa, vaikka tuotetta kopioitaisiin muissa maissa. Kuvan siitä voi nimittäin nähdä hänen nettisivuillaan. Ehtona on se, että tuolia valmistetaan paikallisesti ja läheltä löytyvästä puusta.

"Periaatteessa sellainen tuoli pitäisi olla joka kylässä", Merz sanoo.

Kolmasosa näyttelyn muotoilijoista perustaa ratkaisunsa kierrätykseen.

Äärimmäistä esimerkkiä edustaa Samuli Naamangan biohajoava tuoli. Se on tehty luonnonkuidusta, pellavan ja maissisokerin yhdistelmästä, ja sen voi kompostoida. Teräsrunko pystytään kierrättämään.

Muotoilijat ovat selvästi ottaneet tosissaan ekologisuuden haasteen.

Paljon jää kuitenkin puuttumaan. Miksi näyttelyssä mukana oleville tuoleille ei ole laskettu hiilijalanjälkeä? Laskelma on tehty vain näyttelystä kertovalle katalogille.

Miksi ympäristöasiantuntijoita ei ole pyydetty valitsemaan tuoleista vaikkapa viittä, joissa ekologisuus toteutuu parhaiten?

Arvioiminen on nyt jätetty suunnittelijoiden itsensä varaan, ja mittarit ovat melko ylimalkaiset.

EcoDesign 2009 -näyttely Habitare-messuilla Messukeskuksessa 13. 9. saakka. Pe klo 13–19, la–su 10–18. Ekoaiheesta järjestetään seminaari Habitaressa pe klo 13.30–15.30.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi