Minne katosi kylpyamme?

Putkiremonttibuumin keskellä kylpyammeita kannetaan pihalle urakalla. Ammeet alkoivat tosin kadota jo 1970-luvun puolivälissä energiakriisin aikana. Silti niitä hankitaan yhä. Tuorein kylpymuoti suosii valumarmoriammeita.

Vanha valurauta-amme saa kyytiä viimeistään taloyhtiön putkiremontissa: lekalla palasiksi ja suihkukoppi tilalle. Samalla raivataan tilaa pesukoneelle.

Moni on kuitenkin tullut katumapäälle kylppäriremontin jälkeen: pääsisipä taas rentoutumaan lämpimään kylpyyn.

Etenkin vanhojen kerrostalojen kylpyhuoneet ovat kuitenkin niin toivottoman pieniä, ettei sinne mahdu sekä ammetta että pesukonetta.

Yhä useampi siirtääkin pesukoneen keittiöön, jos erillinen kodinhoitohuone puuttuu. Sellaistahan vanhoissa, pienissä kerrostaloasunnoissa ei ole.

Ruotsissa ja muualla Euroopassa pesukone keittiössä on päivänselvä käytäntö.

Ja ammeetkin tulevat meille lähinnä Ruotsista ja Saksasta. Ja tietysti halpatuontina Kiinasta.

Suomessa alettiin rakentaa valurauta-ammeita 1920-luvulla Högforsin tehtailla Karkkilassa. Sitä ennen ne tilattiin ulkomailta.

Kylpyhuonettakaan ei varsinaisesti vielä ollut, sillä keskuslämmitys teki vasta tuloaan.

Amme voitiin sijoittaa vaikkapa pesutupaan. Kylpyvesi lämmitettiin esimerkiksi puilla kamiinassa.

1930-luvulla laman jälkeen syntyi suomalaiseen kotiin moderni kylpyhuone, johon kuului sisäänmuurattu, emaloitu valurauta-amme.

Högforsin ammetuotannon kulta-aika alkoi sodan jälkeen, ja tuotanto kasvoi kasvamistaan aina 1970-luvun puoliväliin saakka.

Sen jälkeen ammeita ei enää asennettu kerrostaloasuntoihin. Syy löytyi Aravan muuttuneista määräyksistä: energiakriisin jälkeen niitä ei enää saanut rakentaa.

Karkkilan tehtaan ammetuotanto loppui siihen paikkaan – viimeinen amme valmistui tehtaalta 1977.

Ammeiden katoamisen varjopuoli olivat kosteusvauriot: kylpijän sijaan ruvettiinkin pesemään seiniä, kertoo arkkitehti Erkki Mäkiö, joka on perehtynyt eri vuosikymmenien kerrostalojen arkkitehtuuriin.

Pakollisia vesieristeitähän ei 1970-luvun suomalaiskodeissa vielä ollut.

Nyt kylpyhuone on taas kasvamaan päin, ja vesieristeidenkin pitäisi olla kunnossa ainakin vuoden 1999 jälkeen rakennetuissa kylpyhuoneissa.

Kotinsa energiankulutusta miettii yhä useampi. Onko amme tuhlausta?

Suihkussa vettä kuluu 12–15 litraa minuutissa. Pieniin ammeisiin mahtuu 150 litraa vettä, suuriin 300 litraa. 100-litraisia istuma-ammeitakin myydään vielä.

Kymmenen minuutin suihkuttelu saattaa siis kuluttaa pienen ammeellisen verran vettä.

Saunaan verrattuna amme ei ole energiasyöppö. Kerrostalon sähkösaunassa energiaa kuluu yleensä kolmeen asiaan: saunan lämmitykseen, saunatilojen ilmanvaihtoon ja suihkuveden lämmitykseen.

Moni saunoja ottaa monta suihkua yhdellä saunomiskerralla.

Kerrostalossa, joissa on valurautaviemäri, saisi ylimmässä kerroksessa mielellään asua ahkera kylpijä. Vaakaviemärit nimittäin tarvitsevat runsaasti huuhtelua, jotta seisovasta jätteestä syntyvä kaasu ei syövyttäisi viemärin pintaa.

Nyt amme tekee taas tuloaan.

Uusiin arvohuoneistoihin asennetaan ammeita saunan lisäksi.

Pari vuotta sitten muodissa oli tassuamme. Nyt kaikista tuorein kylpymuoti suosii valumarmorisia, soikion tai ovaalin muotoisia, massiivisia ammeita.

Myös poreammeita myydään yhä, mutta nyt niiden pitää oikeasti hieroa eikä vain liikutella vettä kylpijän ympärillä.

Juttua varten on haastateltu kylpyhuonekalusteiden valmistajia ja -myyjiä, isännöitsijöitä, rakennuttajia sekä asiantuntijoita Suomen kiinteistöliitosta ja Suomen isännöintiliitosta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi