Mitä paljastuu pihalumen alta?

Näinä päivinä saa jännittää, mitä tuhoja ennätysmäinen lumikuorma on tehnyt pihamaalla. Perennat ovat suojassa lumivaipan alla, mutta pensas tai puu voi revetä lumen painosta.

Kun pakkaset hellittävät ja lumi vetäytyy, on aika tutkia puutarhan talvivauriot.

Katolta tippunut lumikuorma ja hätäiset auraustyöt ovat saattaneet tuhota kokonaisia pensasrivistöjä, etenkin jos kasveja valittaessa ei ole varauduttu nyt koettuun ennätyksellisen lumiseen talvea.

Esimerkiksi lumen alle luhistuneen rusokuusamarivistön kasvaminen pariin metriin kestää 4–5 vuotta, joten yhdessä kesässä vahingot eivät korjaudu.

Kun lumi on sulanut, poista kaikki revenneet oksat, oli kyseessä sitten puu tai pensas.

Elottoman marja- tai ruusupensaan oksan tunnistaa helposti harmahtavasta tai mustasta väristä. Leikkaa tiensä päähän tulleet pensasruusut niin, että tynkään jää kolme, neljä silmukohtaa.

Siitä ruusu sitten ponnistaa kasvuun.

Ylenpalttinen lumitaakka voi olla erityisen kohtalokas alppiruusuille.

Ne tulisi vapauttaa lumen painosta varovasti, sillä edellisenä vuonna kehittyneet nuput tuhoutuvat helposti. Jos oksia on jo katkennut, siisti ne leikkauksella ja odottele, että pensas kasvaa ennalleen.

Koska pensaiden kasvutapa vaihtelee, joitakin pensaita voi ohjata haluttuun muotoon leikkaamalla niitä vuosittain.

Näin menetellään, jos halutaan esimerkiksi marjakuusiaita.

Marjapensaat leikataan ennen silmujen puhkeamista maaliskuussa. Pohjoisempana päästään leikkuuhommiin vasta huhtikuun puolella. Kasvuvoimansa menettäneitä oksia on hyvä poistaa vuosittain – pensas ei siitä kärsi.

Tarkasta marjapensaiden tukikehikot ennen kuin kasvu käynnistyy. Oksien tulee kestää marjojen paino, ja kehikot auttavat pensasta myös seuraavina talvina mahdollisen lumikuorman kantamisessa.

Hento, nopeakasvuinen hedelmäpuu ei aina selviä hedelmä- eikä lumikuormasta. Sen takia ne tuetaan aina istutusvaiheessa.

Mikäli vaurioita on kuitenkin päässyt tapahtumaan, saksimisen aika on ennen kuin silmut puhkeavat ja kasvu käynnistyy.

Koivun tai vaahteran leikkaaminen keväällä on nestevirtauksen vuoksi hankalaa, ja leikkaamisia tulisi välttää – ellei ole ihan pakko.

Sahaa repeytyneet oksat niin, ettei kuori vaurioidu. Älä leikkaa oksaa puun runkoa myöten, vaan jätä oksan kaulus paikoilleen. Sahaaminen kannattaa aloittaa alhaalta. Oksatappeja ei saisi jäädä, niiden kautta iskevät helposti taudit.

Kolikkoa isommat lehtipuiden haavapinnat kannattaa suojata haavanhoitoaineella, sitä pienemmät vauriot puu korjaa itse.

Aremmat lehtipuut ovat voineet menehtyä kovan talven aikana. Kevään mittaan sitten selviää, oliko ankara pakkastalvi niille liikaa. Puun latvojen paleltuminen ei merkitse, että koko puu olisi kuollut. Malttia siis!

Nuoret havupuut ja -pensaat ovat tykkylumelle arkoja ja saavat repeämiä.

Toisaalta esimerkiksi tuijat, tuiviot ja marjakuuset toipuvat kyllä vaurioista, vaikka kasvu ei ole nopeaa.

Ne tulee suojata keväiseltä paahteelta, sillä muuten se ruskistuvat.

Vanhat puut ovat arvokkaita, ja niiden leikkaaminen on vaativaa työtä.

Jos haluaa tarkistuttaa puun kunnon ja tarvittaessa leikkauttaa sen asiantuntijalla, kannattaa kutsua paikalle arboristi eli puiden hoitaja.

Puun pilaaminen moottorisahalla amatöörileikkauksin on valitettavan yleistä, ja toteutuneen vahingon korjaaminen voi viedä kymmeniä vuosia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi