Mummonmökki talotehtaalta

Karjalohja. Auton ikkunan takana vilahtaa kyltti: "Myydään mummonmökkejä."

Tie kaartaa parkkipaikalle, jonka taakse loivaan rinteeseen on rakennettu punaisia puutaloja. Tyhjät tontit talojen väleissä kasvavat apilaa. Ne odottavat täytettä: lisää samanlaisia taloja.

Tässä mummonmökkejä nyt on. Karjalohjan mummonmökkikylään on kaavoitettu tontti 28 talolle, joista seitsemän on paikoillaan.

Idean isä Seppo Syvähuoko kierrättää vieraita alueella silminnähden innoissaan luomuksestaan. Vieraat, Laura Lammi ja Soili Hänninen, kuuntelevat kohteliaasti. Kaksikko ei tunne toisiaan, mutta heitä yhdistää rakkaus mökkeihin. He ovat tulleet läntiselle Uudellemaalle Karjalohjalle pohtimaan, millainen on aito mummonmökki.

Täällä kuitenkaan sellaista ei kummankaan mielestä ole.

Vajaan 200 kilometrin päässä Valkeakosken Kärjenniemessä on. Siellä nököttää Laura Lammin, 30, mummonmökki – kirjaimellisesti, sillä mökki on hänen mummolansa pihassa.

Autio renkitupa kiehtoi Lammia jo lapsena. Sisään ei päässyt. Kaikki ovet olivat lukossa ja lukot umpiruosteessa. Seitsemän vuotta sitten Lammi sai mummoltaan luvan kiivetä sisään rikkinäisestä ikkunasta ja sahata lukon auki.

"Tunnelma oli tosi jännä. Mökki näytti siltä, millaiseksi se oli 30 vuotta aiemmin jätetty."

Lammi raivasi kuolleet lepakot mökin vintiltä, repi pinkopahvit seinistä ja paljasti niiden alta tummanruskeat, yli satavuotiaat hirret. Hän risti mökin Ainolaksi Sibeliuksen kotitalon mukaan.

Täällä Karjalohjalla Lammi katselee nyt mökkejä, jotka ovat korkeintaan kaksivuotiaita. Hän upottaa kätensä kylän asukkaiden yhteiseen uima-altaaseen ja ohittaa kasvimaan, jonka palstoilla kasvaa perunaa, tilliä ja mansikoita.

"Onhan tämä miljöö upea ja hienosti rakennettu ja varmasti tosi monelle haaveiden täyttymys. Oma mummonmökkini on vähän erilainen", hän miettii.

Soili Hänninen nyökkää vieressä. Hänen haaveensa omasta mummonmökistä ei ole vielä täyttynyt, mutta 49-vuotias lastenhoitaja tietää tarkalleen, mitä etsii.

"En halua pelkkää mökkiä vaan rakennuksen, jossa on iloittu ja surtu."

Hänninen haluaa kesäpaikan, jossa voisi eläkkeellä asua ympärivuotisesti. Hän haluaa myös historian. Viime aikoina hän on kierrellyt miesystävänsä kanssa katsomassa kaupan olevia mökkejä. Vanhojen lautojen haistelu ja tunnustelu on ihanaa.

"Luotan siihen, että kun astun vanhaan mökkiin, sen henki kertoo, olenko tervetullut vai en."

"Sisään vaan", Eila Tallqvist huikkaa terassiltaan mökkikylää kiertäville Lammille ja Hänniselle.

"Olin vaikuttunut siitä, miten helppoa mökin hankkiminen oli. Kotitalouskoneita myöten kaikki oli hoidossa", Tallqvist kertoo.

Seppo Syvähuoko kauppaa Karjalohjan mökkejä vaivattomuudella: noin 200 000 eurolla saa valita mieleisensä kahdesta valmiista talomallista. Rahalla saa joko 73 tai 88 neliötä. Tehtaalta ajetaan pihaan valmis talo.

Sillä ei ole muuta tekemistä mummonmökin kanssa kuin puuseinät. Täällä myydään mielikuvaa – mummonmökki on brändätty.

Virallista määritelmää mummonmökille ei ole, mutta sellaisena on totuttu pitämään rannatonta alle 50 neliön mökkiä, jossa ei ole sähköjä tai muita mukavuuksia ja joka on rakennettu viimeistään 1940-luvulla.

Enää se ei kaikille riitä. Vuosikymmenessä kesämökkien koko on kasvanut ja varustelutaso parantunut. Nykymummoilla ja -papoilla on varaa satsata mukavuuksiin.

Karjalohjalla Laura Lammi ja Soili Hänninen seisovat Eila Tallqvistin olohuoneessa.

Tallqvistin mökki on kuin nykyaikainen omakotitalo: on sähköliesi, taulu-tv ja uudenkarheat huonekalut.

Lammi ihastelee sisustusta, mutta hänen mökkiinsä uudet tavarat eivät sopisi.

Lammin Ainolaan on kannettu mummolan vintiltä sukupolvia vanhoja huonekaluja. Nyt niiden pintoja kuluttavat lähellä asuvat ja mökkeilevät sukulaiset, jotka poikkeavat kylään.

"Ainola ei ole mikään rauhallinen ja hiljainen mökki. Minusta on ihanaa, että siellä ramppaa ihmisiä", Lammi naurahtaa.

Soili Hännistä hymyilyttää. Hän haaveilee mökistä, koska haluaa vilinää pakoon.

"Olen asunut Helsingissä kohta 25 vuotta. Haluan pois metelistä."

"Haaveilen paikasta, jossa minulla olisi rauha olla ja voisin avata ulko-oven ja jättää sen auki. Voisin juoda kahvit omenapuun alla ja päästää kolme koiraani tontille vapaaksi."

Karjalohjalla koirien matka tyssäisi ennen kuin ne pääsisivät kunnolla vauhtiin. Mökit ovat kahdeksan metrin päässä toisistaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi