Muutto toi unelmien kotiin

Johanna Vikman on muuttanut 15 kertaa. Nyt hän on tyttärineen tyytyväinen Lohjalla rivitalossa.

Lohja. "Täällä ei tuoksu meiltä", Jenni Lampinen, 15, sanoi, kun muuttoporukka raahasi laatikoita sisälle uuteen kotiin lokakuun lopussa.

Uusi rivitalo-asunto Lohjan Ojamolla on vain viiden kilometrin päässä perheen entisestä kodista.

Matka ei ollut pitkä, mutta muutos on sitäkin merkittävämpi. Uusi koti on juuri sopiva. Ja pysyvä.

Viikon päästä muutosta Jenni istuu sohvalla iltateellä pikkusiskonsa Juulia Lampisen, 12, ja äitinsä Johanna Vikmanin kanssa.

Laatikoista on purettu taulut, kirjat ja lakanat. Olohuoneen seinän uusi punaruskea maali hehkuu kynttilänvalossa, tv-taso kiiltelee uutuuttaan. Enää Juulia ei ole lähtenyt koulusta vahingossa vanhan asunnon suuntaan, niin kuin muuton jälkeisenä maanantaina.

"Kyllä nyt ollaan jo siinä rajalla, että tämä on koti", Jenni sanoo.

Tuoksukin on melkein tuttu.

Yli puolelle suomalaisista unelma-asunto tarkoittaa edelleen omakotitaloa.

Huoneistokeskuksen tänä vuonna tekemän kyselyn mukaan vain viidennes suomalaisista nimeää unelma-asunnokseen kerrostalon.

Asumisen unelma sisältää myös lähikaupan, hyvät harrastusmahdollisuudet ja luontoa heti oven takana.

Johanna Vikmanille asumisoikeuskoti kolmen asunnon rivitalossa on kuitenkin juuri nyt unelmien täyttymys.

"Olen muuttanut käsitystäni siitä, että asunto olisi pakko omistaa. Elin pitkään asuntolainan kanssa, mutta nyt se ei sovi elämäntilanteeseen. Haluan silti asua tilavasti, ja tämä järjestelmä on vähän vakaampi kuin pelkkä vuokra-asunto."

Muutossa vuokrakolmiosta viisiöön yksinhuoltajan asumiskustannukset nousivat kolmisen sataa, reiluun 800 euroon kuussa.

"Kysyin tytöiltä, haluavatko he kerran vuodessa etelänreissulle, vai elää tilavasti 51 viikkoa vuodessa."

Valinta oli helppo, tytöt sanovat hymyillen.

Uudessa kodissa on reilusti tilaa kaikille: työtilaa ei tarvitse ahtaa makuuhuoneeseen eikä tyttöjä nukkumaan kerrossänkyyn. He saivat muutossa omat huoneet.

Kuvataidekoulua kahdeksan vuotta käynyt Jenni harkitsi tarkkaan oman huoneensa limen sävyä. "Pelkäsin, että väri taittuu liikaa keltaiseen, mutta se onkin tosi hyvä."

Muuttoporukka vitsaili, että näin kivasta kämpästä tytöt taitavat lähteä vasta kolmikymppisinä.

Suomalaisten muuttointo on ollut huipussaan 2000-luvulla. Nykytahdilla suomalaiset muuttavat keskimäärin 13 kertaa elämänsä aikana.

Johanna Vikmanille muuttolaatikkojen pakkaaminen on tuttua puuhaa. Hän on tähän mennessä vaihtanut kotia 15 kertaa. Asuntoja on ollut Uudellamaalla, Jämsässä ja Lohjalla.

"Sitä alkaa pikku hiljaa tietää, mitä kodilta haluaa."

Naimisissa ollessaan Vikman asui tyttärineen Lohjalla taajamien ulkopuolella omakotitalossa.

Nyt sellainen koti tuntuisi Vikmanista syrjäiseltä ja liian työläältä hoitaa: "Talvisin piti luoda lumi autotieltä. Oli aika hurjaa, kun rupesi kuuntelemaan sitä hiljaisuutta ja pimeyttä."

Johanna Vikman tekee vuorotyötä pelastusalalla. Kotona tärkeintä on rauha, avaruus ja viihtyisyys.

"Töissä tapahtuu koko ajan jotain, ja vastaan tulee rankkojakin asioita. Kotona sellainen kiire ei kiinnosta yhtään."

Synkeä marraskuu on äidin ja tyttärien mielestä parasta aikaa olla kotona.

Tytöt puuhailevat esimerkiksi leipomalla mokkapaloja ja korvapuusteja. Olohuoneeseen levitetään Alias- tai Monopoli-peli. Telkkari on syytä avata ainakin Frendit-sarjan ajaksi.

Välillä paimennetaan jaloissa vipeltävää Jimmy-kissaa. "Jimmylle ei ole vielä kerrottu, että täältä pääsee uloskin. Sitä mouruamista ei kestä kukaan", Johanna Vikman sanoo.

Pihalle on vielä asentamatta Juulian jättitrampoliini. Perintöpionit on annettu tuttavalle, sillä pienestä pihasta ei ole tarkoitus ottaa paineita.

Yhteen muuttoon Johanna Vikman voisi vielä taipua, varsinkin jos rahasta ei olisi väliä.

"Jonnekin meren lähelle. Siellä voi hengittää vapaasti."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi