Naapuri hiljaaaa!!!

Hermoja raastaa, kun seinän takana juhlitaan ja räyhätään, kytätään kyläilijöitä tai harrastetaan kovaäänistä seksiä.

'Seinänaapurikseni muutti nuori mies, joka biletti monta kertaa viikossa. Usein juhlat kestivät aamuun. Kirjoitin kirjeen ja pyysin häntä olemaan hiljempaa.

Naapuri tuli kiittämään viestistä, mutta melu jatkui. Kun yhtenä yönä menin valittamaan hänen ovelleen, naapuri halusi minut mukaan juhliin ja vetäisi minut kämppäänsä. Asunto oli täynnä humalaisia miehiä, ja tilanne oli ikävä.

Naapuri ilmoitti asuvansa omistuskämpässä ja meluavansa kuten haluaa. Hän käski minun muuttaa omakotitaloon, jos en kestä elämisen ääniä. Lopuksi hän vielä kehui ulkonäköäni.

Kerran naapuri veti housunsa mielenosoituksellisesti alas, kun menin jälleen valittamaan häiriöstä. Yhtenä yönä joku hänen vieraistaan hakkasi ulko-oven lasin rikki.

Olen viettänyt unettomia öitä naapurini takia. Vuokralaisena hän olisi saanut jo häädön, mutta nyt mitään ei ole tehtävissä.

Minulla ei ole rahaa haastaa häntä oikeuteen. Sen sijaan olen soittanut poliisin paikalle monta kertaa. Viimeksi poliisit kehottivat minua sopimaan pelisäännöistä naapurini kanssa. Aivan kuin en olisi sitä yrittänyt!"

Nainen, Punavuori 

'Naapurissani majaili kaksi tyttöä, jotka olivat todennäköisesti muuttaneet ensimmäiseen omaan kotiinsa. Kerrostalomme oli remontissa, ja sisäpihalla oli roskalava rakennusjätteille. Tytöt pudottivat säännöllisesti roskansa seitsemännestä kerroksesta lavalle.

Toisinaan he osuivat, toisinaan eivät. Kun remontti saatiin valmiiksi, lava siirrettiin pois, mutta tytöt jatkoivat roskapussien pudottelua.

Yhtenä iltana kävin hakemassa pussin pihasta ja vein sen kiusallani tyttöjen oven taakse. Minuuttia myöhemmin roskapussi lensi kaaressa parvekkeelta, tällä kertaa viereisen rock-klubin katolle.

Otin vuokrafirmaan yhteyttä. Siellä oltiin pöyristyneitä tyttöjen toiminnasta, ja he saivat varoituksen. Rauha palasi taloon."

Mies, Turun keskusta 

'Ongelmat alkoivat, kun naapurini sai miesystävän. Pariskunta alkoi harrastaa kovaäänistä seksiä nelisen kertaa viikossa – ja aina myöhään yöllä.

Heräsin aina, kun lemmenleikit olivat villeimmillään. Sängyn pääty hakkasi seinää vasten, ja nainen kiljui suoraa huutoa. Usein kuulosti siltä, että he lempivät eteisessäni.

Yöunien jatkuva menetys harmitti, joten pyysin kirjeessä heitä rakastamaan toisiaan hiljempaa. Ilmeisesti pariskunta siirsi sänkyään kauemmaksi seinästä, sillä pahin rynkytys loppui.

Herään edelleen joskus heidän ääntelyihinsä. Onneksi suhde on jo arkipäiväistynyt, ja pariskunta harrastaa seksiä harvemmin."

Nainen, Kallio  

'Rapussamme asui vanhempi talonmiespariskunta. He kyttäsivät asukkaita jatkuvasti. Joka asiasta oli sääntö tai se keksittiin lennossa. Ulos tupakalle ei saanut mennä olutpullo kädessä. Sunnuntaisin ei saanut siivota. Mattoja ei saanut tampata. Kerran talonmies piti minulle puhuttelun pihapolun käyttämisestä. Olisi pitänyt kulkea tietä pitkin. Rapussa jompikumpi oli aina päivystämässä, ettei hissin ovia paiskota. Eräälle naapurillemme he marisivat tämän poikaystävästä ja uhkasivat vesimaksun nostolla, jos mies kyläilee talossa ahkerasti. Kun eräässä asunnossa pidettiin tuparit, talonmies kävi karjumassa liiasta melusta. Hänen älämölönsä oli illan ainoa häiriö."

Mies, Kallio

'Naapurimme oli merimies, joka vietti viikkoja poissa kotoa. Maihin palattuaan hän juopotteli yöt, soitti musiikkia ja huusi kovalla äänellä.

Saatoimme herätä siihen, että hän etsi nahkahousujaan tai lauloi Led Zeppeliniä. Koko talo tärisi miehen mökästä.

Kun menimme valittamaan, merikarhu pyysi meidät ystävällisesti sisään. Pian joimme kaljaa hänen sohvallaan.

Hän kertoi saaneensa naapureilta varoituksen jo aiemmin, kun hänen naisystävänsä oli heittänyt kiven ikkunasta sisään.

Merimies antoi puhelinnumeronsa, jos meillä on häiriön vuoksi aihetta ottaa yhteyttä. Kun poikaystäväni sitten myöhemmin soitti hänelle, puhelu kesti melkein puoli tuntia: naapuri oli iloinen saadessaan juttuseuraa.

Lopulta äänieristimme merimiehen puoleisen seinän. Melu vaimeni kuitenkin vain vähän, joten meidän oli pakko opetella sietämään möykkää.

Kun naapuri oli merillä, nautimme rauhasta ja tarkkailimme hänen ikkunalaudallaan istuvia, merelle tuijottavia posliinisia laivakoiria. Kun koirien katse oli käännetty sisään asuntoon, tiesimme hänen palanneen.

Lopulta mies muutti maaseudulle, ja huokaisimme helpotuksesta."

Nainen, Kamppi 

'Rapussani asui mielenterveysongelmainen nainen, joka hakkasi pattereita. Morsetukselta kuulostavia koputussarjoja tuli pahimmillaan tunnin välein.

Sain myös valituslappuja. Niissä kysyttiin, olenko humalassa ja menettänyt kontrollini, kun aiheutan niin paljon melusaastetta. Joskus naapuri huuteli sekavana käytävässä. Koputtelu loppui hänen häätöönsä."

Nainen, Pasila 

'Muutin tyttöystäväni kanssa uuteen asuntoon. Saimme heti muuton jälkeisenä päivänä nimettömän valituksen radion kuuntelusta. Valituslappuja alkoi tulla lisää. Niissä valitettiin meillä ravaavista häirikkövieraista, asunnostamme kuuluvasta joukkonauramisesta, yhtäaikaisesta puhumisesta ja hihkumisesta. Lorotimme myös liian äänekkäästi vessassa.

Uudenvuodenaattona meitä muistutettiin kymmeneltä alkavasta hiljaisuudesta. Valitukset olivat aiheettomia. Emme halunneet ruveta käyttämään pottaa tai jättää ystäviä kutsumatta naapureiden takia.

Vasta monen nimettömän lapun jälkeen paperiin oli kirjoitettu yhteystiedot. Päätin olla diplomaattinen ja kutsuin valittajat kahville.

Pääsimme yhteisymmärrykseen, ja he kutsuivat meidät jopa käymään mökilleen.

Saimme olla vuoden rauhassa, kunnes postiluukusta tipahti taas valituslappu. Siihen oli merkitty päivämäärät, jolloin meillä oli ollut vieraita kylässä.

Menin kysymään naapureiltamme, miksi he valittavat ja vahtivat elämäämme. Nainen vastasi, että hänellä on kalenteri yöpöydän vieressä, johon saa kätevästi merkittyä, mitä talossa tapahtuu. Se tuntui epätodelliselta.

Vahtaaminen loppui vasta kun pariskunta muutti pois."

Mies, Lauttasaari 

'Olin asunut kämpässäni neljä vuotta ilman ongelmia. Kun hankin koiran, aloin saada nimettömiä valituslappuja, joissa minua haukuttiin eläinrääkkääjäksi. Niissä väitettiin koirani myös haukkuvan, kun olen poissa kotoa.

Päätin nauhoittaa, mitä piskini tekee päivisin. Nauha paljasti, että koirani haukkuu lähtöni jälkeen tasan kymmenen minuuttia. Kirjoitin ilmoitustaululle, että naapurini on tervetullut kuuntelemaan nauhat luokseni.

Hetkeen lappuja ei tullut. Pian valittaja, iäkkäämpi nainen, ryhtyi kuitenkin koputtelemaan kepillä seinääni.

En ollut ainoa, jota hän vainosi. Erään perheen hän väitti meluavan, vaikka perhe oli lomalla ja pois kotoa.

Aina kun näin valittajanaisen käytävässä, hän halusi rapsuttaa koiraani. Nainen oli varmaan yksinäinen, eikä hänellä ollut muuta tekemistä kuin valittaa."

Nainen, Turun Kohmo

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi