Naurettavan hieno vieraskoti

Ateljeeasunto ei ole australialaistaiteilija Nick Selenitschin mieleen. Hän haluaa erottaa työn kodista.

Korkean valkoisen huoneen katto kaartuu kuin lapsen piirtämän pilven reuna.

Makuutilassa katonrajan valkeuden rikkoo jykevä puinen kattoparru. Sen takaa aukeaa ikkuna parvekkeelle. Maisema on hurmaava: vanha kivimuuri ja sen takana Suomenlinnan rannoille aaltoileva meri.

"En tykkää asua täällä", talon asukas, australialaistaiteilija Nick Selenitsch sanoo.

Anteeksi kuinka? Selenitschin asunto Suomenlinnan taiteilijaresidensseissä hipoo täydellisyyttä.

"Yleensä haluan pitää kodin ja työtilan erillään toisistaan", hän tarkentaa.

Selenitsch saapui Suomeen huhtikuun lopussa kolmeksi kuukaudeksi. Töissään hän pohtii länsimaista rationaalisuutta. Siksi hän halusi tulla käytännöllisimpään maahan, jonka saattoi kuvitella. Häntä kiinnostaa suomalainen kansanluonne.

"Vaikka ihmiset asuvat kaupungeissa, mielenlaatu on kuin maaseudulla. Se on erityistä", Selenitsch kertoo.

Vajaan 80 neliön taiteilijaresidenssissä alakerta on työtilaa, yläkerrassa on makuuhuone ja keittiö.

"Tila on naurettavan hieno. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, tanssin vähän."

Asunnon upeus ei kuitenkaan ole muuttanut Selenitschin mieltä. Hänestä kotia ja työtilaa ei sovi yhdistää, ja hän myöntääkin työskennelleensä Suomessa vain vähän. Australiassa Selenitsch muun muassa maalaa, valokuvaa ja tekee veistoksia.

"Oma projektini on olla täällä: matkustaa Pietariin ja Tallinnaan, kokea asioita. Olen tehnyt joitain töitä, mutta en ole ollut kotona päivittäin. Olen reissannut ja pyörinyt kaupungilla."

Tekemistä on siis riittänyt. Suomalainen ystävä on kiinnittänyt Selenitschin ilmoitustaululle listan paikoista, joissa Helsingissä kannattaa käydä: Valtterin kirpputori, Linnunlaulun Sinisen huvilan kahvila, elokuvateatteri Orion, sarjakuvakauppa Pitkämies.

"Lopullisen työn teen vasta kotona, kun olen saanut sulateltua kaiken koetun", Selenitsch sanoo.

Kotona Melbournessa Selenitschillä on työtila isossa rakennuksessa, jossa työskentelee muitakin taiteilijoita.

"Työhuoneeni on pienempi kuin tämä, eikä siellä ole läheskään näin paljon kaunista luonnonvaloa. Se on oikeastaan tinahökkeli, jossa on talvella kylmä", hän sanoo ja nauraa.

Silti Selenitsch viihtyy siellä. Tila on oma, mutta paikalla on muitakin taiteilijoita, joiden kanssa pallotella ideoita.

Hän paiskoo hommia virka-ajan puitteissa ja palaa päivän päätteeksi kotiin, joka on pyhitetty vain parisuhteelle. Selenitsch ei usko, että hänen kotiaan edes arvaisi taiteilijan asunnoksi.

"Minua pidettäisiin varmaan viiniasiantuntijana, sillä kotonani on paljon viinilaseja ja -kirjoja."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi