Neidit Jämpti ja Boheemi

Kun asianajajasta ja teatterilaisesta tuli kämppiksiä, öiset jatkot ja leivänmurut aiheuttivat kriisin.

Rabia Ikram, 30, asianajaja

"Muutin tammikuussa takaisin Suomeen opiskeltuani vuosia Britanniassa. Kuulin tutultani, että Mimmin kaksiosta Kalliosta on huone vapautumassa.

Halusin kämppäkaverin, jolla olisi samanlaiset arvot kuin minulla. Kun tulin katsomaan asuntoa, Mimmi vaikutti helposti lähestyttävältä ja ystävälliseltä. Ilahduin kuullessani, ettei hän polta ja että hän on laillani kasvissyöjä.

Kun muutin, Mimmiä ei paljon kotona näkynyt. Hänen teatteri-esityksensä ensi-ilta oli lähestymässä, joten hän lähti töihin aikaisin aamulla ja tuli takaisin vasta yöllä. Aikaa kodinhoidolle ei jäänyt.

Kun hänen työkiireensä helpottivat, pyysin häntä keskustelemaan yhteisistä pelisäännöistä. Sanoin Mimmille, etten halua kulkea hänen perässään nalkuttamassa siivousvuoroista. Mimmi kiitti minua suoraan puhumisesta. Hankimme kalenterin, johon merkkaamme, milloin on kenenkin vuoro viedä roskat tai pestä vessa.

Sen jälkeen siivoamisesta ei ole riidelty. Mimmi on sen sijaan alkanut kutsua minua äidikseen!

Olen huomannut, että arvostan yksityistä tilaa Mimmiä enemmän. Hän sen sijaan on taiteilija, jonka luona käy paljon väkeä. Jotta emme häiritsisi toisiamme, olemme sopineet, että varoitamme toisiamme ennakolta, kun kutsumme vieraita kylään.

Konflikteista huolimatta olemme ystävystyneet. Olemme käyneet yhdessä ulkona syömässä ja elokuvissa. Olemme myös piiskanneet toisiamme käymään kuntosalilla.

Harmillista kyllä, aikataulumme ovat täysin erilaiset. Matkustan työni takia paljon, ja Mimmillä riittää teatterikiireitä. Muuten viettäisimme varmasti enemmänkin aikaa yhdessä.

Saamme toisemme nauramaan huonoinakin päivinä. Revimme huumoria esimerkiksi naapuristamme, joka käy alasti tupakalla pihalla."

Mimmi Hukkamäki, 27, opiskelija

"Kun Rabia tuli joulukuussa katsomaan asuntoa, hän vaikutti asialliselta ja jämptiltä.

Muuton jälkeen kesti kuitenkin hetken, ennen kuin löysimme molempia miellyttävän tavan asua yhdessä.

Olen aika suurpiirteinen ihminen, enkä ole koskaan ollut kaikkein ahkerin siivoamaan. Kerran siivousvuoroni jälkeen Rabia ihmetteli kotiin saapuessaan, olenko siivonnut laisinkaan. Olin jättänyt pölyt pyyhkimättä. Käsityksemme siisteydestä olivat täysin erilaiset. Asiasta puhuminen kuitenkin auttoi. Nykyään asuntomme on sotkuisimmillaankin siistimpi kuin kotini aiemmin koskaan.

Jonkin verran hankausta on tullut myös juhlimisesta. Järjestin kerran jatkot tietämättä, että Rabialla on tärkeä tentti seuraavana päivänä. Emme mielestäni melunneet, mutta hän oli herännyt yöllä. Sen jälkeen sovimme, että Rabia kertoo minulle etukäteen tenteistään, jotta tietäisin olla pitämättä jatkoja.

Olen asunut lähes koko aikuiselämäni kimppakämpissä. On käytännöllistä jakaa asunto toisen kanssa. Vuokra on halvempi ja tilaa enemmän, mutta ennen kaikkea pidän yhteisöllisyydestä.

Aamupalakeskustelumme uskonnosta, politiikasta ja ihmissuhteista ovat antoisia. Rabia tekee myös sikahyvää pinaattipastaa!

Meillä on yhteiset ruuat. Emme laske, kuka ostaa milloinkin juuston tai leivät, vaan haemme lisää kaupasta sitä mukaa, kun ne loppuvat. Rabia on kotoisin Ahvenanmaalta, ja hänen äidinkielensä on ruotsi. Me puhumme keskenämme englantia. Joskus väsyneenä kieleni menee solmuun, enkä saa sanottua mitä haluan.

Suhteesta tulee yhdessä asuessa pakostikin syvä. Rabia on hauska ja hyvin järjestelmällinen. Olen oppinut häneltä organisointikykyä. On ollut myös kasvattavaa joutua kyseenalaistamaan omia tottumuksiaan."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi