Nostalgiaa seinälle

Nyt kysytään vintage-julisteita

 Moni muistaa 1960- ja 1970-lukujen kantaaottavat julisteet, joita vanhemmat eivät antaneet kiinnittää seinälle.

Samettisilmäinen Che Guevara saatettiin vielä sallia, mutta Mao ja Lenin kiellettiin.

Entisissä itäblokin maissa, etenkin Puolassa ja nykyisessä Tšekinmaassa julistetaide oli ja on yhä arvostettua.

Julisteet ovat edelleen tärkeitä nuorille. Nykyisin ei ehkä oteta kantaa niinkään maailmanpolitiikkaan, mutta sitäkin innokkaammin vaikkapa luonnonsuojeluun tai vaihtoehtoiseen elämäntapaan. Myös musiikkimakua halutaan tuoda esiin.

Julistetaide sai alkunsa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Keski-Euroopassa. Kuvataide alkoi lähestyä tavallista kansaa teatteri- ja varieteemainoksina, näyttelyjulisteina sekä mainoskuvina.

Mainosten suunnittelijoina oli tunnustettuja taiteilijoita, joista kuuluisin lienee ranskalainen Henri de Toulouse-Lautrec. Hänen tuotantonsa käsittää vain 32 julistetta. Niistä suosituimmat ovat yhä myynnissä ympäri maailman: pariisilaisen Punainen Mylly- kabareen asiakkaista ja esiintyjistä tehdyt litografiat lienevät nähdyimpiä.

Eri aikakausien taiteilijoiden töistä tehdyt painojäljennökset ovat kohtuuhintaisia, ja niitä myydään paljon sisustustauluiksi.

"Nykyinen painotekniikka mahdollistaa viimeistellyn lopputuloksen melkein mistä tahansa kuvasta", kertoo taidejulisteita myyvän Seven Art -liikkeen myymälävastaava Monica Villanello.

Villanellon mukaan suosioon ovat nousseet vintage-kuvat, kuten matkajulisteet ja vanhat kotimaiset elokuva- ja ravintolajulisteet.

Myös vanhat japanilaiset piirrokset ovat haluttuja.

Taidejulisteet ovat signeeraamattomia painokuvia, jotka tulevat pääosin ulkomailta. Seven Art tilaa aika ajoin myös signeerattuja, 100–150 kappaleen sarjoja kotimaisilta taiteilijoilta.

Taidemuseoilla on kattava kokoelma vanhoja ja uusia näyttelyjulisteita, lähinnä omista näyttelyistään. Myös suosituimmista maalauksista otetaan sarjoja museomyymälöihin.

Näyttelyjulisteissa olevat vuosiluvut antavat hauskaa historiallista pohjaa kuvalle, eikä niitä kannata rajata pois julistetta kehystettäessä.

Lahden taidemuseon yhteyteen perustettiin vuonna 1975 erillinen Julistemuseo, joka tutkii, esittelee ja taltioi sekä kotimaista että ulkomaista julistetaidetta. Lahdessa järjestetään myös kansainvälinen Julistebiennaali, joka kokoaa kaupunkiin taiteilijoita ympäri maailman.

Seinällä juliste säilyy parhaiten siistinä, kun ammattilainen on pohjustanut ja kehystänyt sen. Kuva prässätään pohjalevylle ennen lasin ja kehyksen kiinnitystä. Lasin alla kuva säilyy, ja se on helppo kiinnittää seinään. Teippi ja sinitarra eivät ole parhaita mahdollisia kiinnitysmateriaaleja.

Markkinoilla on myös erityylisiä vaihtokehyksiä aina 70 x 100-kokoon asti.

Ripustaminen käy perinteisillä julistelistoillakin, jolloin julistetta ei pohjusteta, vaan se riippuu vapaasti seinällä.

Uusi vaihtoehto on huomaamaton magneettilista. Lista kiinnitetään seinään takana olevan tarrateipin avulla. Listaan myydään pieniä magneetteja, joilla julisteet kiinnittyvät napakasti.

Julisteen alareunaan voidaan tarvittaessa asentaa perinteinen muovilista, joka pitää kuvan suorassa. Magneettinastojen avulla kuvien vaihto on helppoa.

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi