Oma hetki ennen työvuoroa

Ravintolapäällikkö tyhjentää päänsä lukemalla iltapäivisin ja öisin.

Nina Koiranen, 39, tekee vuorotyötä Ludviginkadun Groteskin ravintolapäällikkönä sekä osakkaana.

Koti on Katajanokalla jugend-talon ylimmässä kerroksessa. Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi kouluikäistä tytärtä ja kaksivuotias borderterrieri Coco.

"Kun työ on kiireistä, täytyy osata pysähtyä. Koti on minulle kaiken hyvän olon perusta.

Meillä perhe on harvoin koolla yhtä aikaa. Olemme mieheni kanssa samalla alalla ja teemme kumpikin vuorotyötä. Silti meno on aika vilkasta ja äänekästä, koska tytöt tuovat paljon kavereita kotiin.

Omaa aikaa minulle jää, kun lapset ovat koulussa ja menen illaksi töihin. Ennen sitä, kahdestatoista kahteen, on iltapäivän hiljainen hetki, jolloin aina luen.

Olen hankkinut sitä varten tuolin, jonka saa lepoasentoon. Yksi sellainen meillä on ollut jo aiemminkin, mutta kun kaikki kilpailivat, kuka siinä saa istua, halusin itselleni ikioman. Coco kiipeää usein kainalooni, mutta sekin vaistoaa, jos haluan olla yksin.

Rakastan valoa ja avaruutta, joka ylimmästä kerroksesta avautuu.

Luen ainakin kirjan viikossa. Siirtymällä tarinoiden maailmaan saan omat ajatukset pysähtymään ja pääni tyhjäksi. Samalla voi johonkin mieltä vaivanneeseen asiaan löytyä vastaus aivan itsestään. Televisiota en katso koskaan.

Ennen nukahtamistakin otan kirjan sänkyyn. Iltavuoron jälkeen, kun mies on vielä töissä, luen vielä tunnin tai puolitoista.

Juutalaisten kohtalot ovat aina koskettaneet minua, mutta illalla valitsen jotain kevyttä.

Vihaan onnettomia loppuja. Kun joku kirja on kesken, näen siitä usein unia.

Vapaapäivinä teen lukuhetkestä luksusta lasillisella hyvää viiniä. Viini kuuluu muutenkin viikonloppuihin. Kun koko perhe on sunnuntaina kotona, laitamme monta tuntia ruokaa ja vanhempani tulevat myöhäiselle lounaalle."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi