Oma puutalo kaupungista

Myllypuron puutaloalueen ensimmäisellä valmiilla kadulla asutaan jo. Tunnelma on kuin vanhassa Porvoossa.

Omakotitalon rauhaa, oma pieni piha ja hujauksessa metrolla keskustaan.

Kaupunkisuunnittelijoiden visiot tiiviistä, luonnonläheisestä rakentamisesta toteutuvat Myllypuroon nousevassa puisessa kaupunkikylässä. Oman pihan perässä ei aina tarvitse muuttaa julkisen liikenteen ulottumattomiin.

Myllypuron omakotialueelle voi muuttaa, vaikkei olisi nikkarityyppiä. Pientalovalmistaja Finndomo rakentaa puutalot valmiiksi taloyhtiöiksi. Pihakatu yhdistää yhtiön omakoti-, rivi- ja paritalot kuin pienen aukion ympärille. Tällaista rakennustapaa on käytetty Suomessa vielä vähän, mutta ratkaisu tuntuu miellyttävältä.

Pientaloalue onkin huolellisesti suunniteltu. Alueen ideoimiseksi kaupunki järjesti Puinen kaupunkikylä -arkkitehtikilpailun vuonna 2003. Ideakilpailun voitti arkkitehtityöhuone Artto-Palo-Rossi-Tikka. Myöhemmin pidetyn aloituskortteleiden tontinluovutuskilpailun voitti Eriksson arkkitehdit yhdessä Finndomon kanssa.

Kaikki aloituskortteleiden 120 asuntoa ovat omistusasuntoja. Valmis kaupunkikylä tulee kuitenkin olemaan suuri, noin kahden tuhannen asukkaan alue, jolle tulee myös vuokra-asuntoja.

Ensimmäinen kortteli valmistui viime syksynä kivenheiton päähän Itäkeskuksesta. Kaksikerroksiset talot on rakennettu kiinni kapeahkon pihakadun reunaan, mikä tekee näkymästä kaupunkimaisen ja tuo mieleen vanhan Porvoon.

Poikittain kadun päässä oleva paritalo rajaa kadusta aukion. Kun puut ja pensaat kasvavat, ne tuovat kortteliin vehreyttä.

Hieman perinteistä kirkkaammilla punaisen, okran ja oranssin sävyillä maalatut talot näyttävät pirteiltä ja kodikkailta. Vahvat värit toimivat sekä lumen keskellä että harmaina sadepäivinä.

Talot on tehty tilaelementtitekniikalla. Huoneet on tuotu paikalle valmiina elementteinä, joista talot on sitten koottu. Elementtien saumakohtia peittävät puiset listat. Kaipa ne ovat niitä teollisen rakentamisen koristeaiheita.

Talojen alla hurisee koneellinen tuuletus, joten talojen ensimmäinen kerros on metrin korkeudella maasta. Korkeus tuo mukavasti yksityisyyttä, vaikka ensimmäiseen kerrokseen ei pääsekään esteettömästi.

Ikkunoiden eteen voi vetää näkösuojaksi joko maitolasi- tai ritilä- levyn. Levyt kulkevat kiskoilla talojen ulkoseinillä.

Joulukuusta asti korttelissa asunut Linda Ahonen kertoo, että talven pimeydessä maitolasit olivat heillä katuikkunoiden edessä, mutta kesällä niitä ei kaipaa.

Ahosen perheen kaksi autoa mahtuvat peräkkäin talojen väliin ja jäävät katukuvassa sopivasti katveeseen.

Hitas-hinnoiteltujen asuntojen pohjaratkaisut ovat tehokkaita mutta eivät ahtaita. Esimerkiksi Ahosen kodissa keittiö ja olohuone ulottuvat talon läpi, mikä tuo avaruutta.

Talossa on lattialämmitys, joten pattereita ei tarvita. Ikkunat ulottuvatkin lattiasta melkein kattoon, ja molempien kerrosten parvekkeet liittyvät mukavasti sisätilaan.

Kiinteiden ikkunoiden lisäksi talossa on erilliset, kapeat tuuletusikkunat, mikä tuo taloihin modernia ilmettä.

Talot ovat niin lähellä toisiaan, että päädyistä on jätetty ikkunat pois. Sisältä asunto tuntuu siis miltei rivitalolta. Rivitalosta muuttaneen Ahosen viisivuotias tyttö ja kolmivuotias poika kuitenkin tietävät eron.

"Ei meillä oo naapureita!" he saattavat sanoa, jos heitä kehottaa leikkimään hiljempaa.

Lapset nukkuvat yläkerrassa ja vanhemmat alhaalla. Lasten leikit voikin nyt helposti rajata yläkertaan. Ja jos oma huone käy tylsäksi, leikkejä voi jatkaa yläkerran aulassa ja parvekkeella.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi