lauantai 26.5.2012 | Minna, Vilma  Onnittele e-kortilla

Pakko päästä mökille

Nuori nainen teki tarkastusmatkan talvilevolla uinuvalle mökille. Miten hän siellä pärjäsi? Oliko kaikki kunnossa?

20.2.2011 3:00

Saavun kesämökin pihaan sinisen hetken aikaan. Aurinko on juuri painunut horisontin taakse, lumi leijailee hiljalleen maahan.

Tuntia aiemmin olen hypännyt linja-autosta keskelle hämäläistä peltoaukeaa ja kävellyt viisi kilometriä hämärtyvässä maisemassa.

Panen mökin lämpiämään ja ryhdyn lumitöihin. Lunta on kertynyt terassille kolmekymmentä senttiä. Se on pehmeää ja kevyttä, helppo nostella sivuun. Polku huussille on nopeasti tehty.

Puoli kahdeksalta mökin lämpö on noussut viiteentoista asteeseen. Ulkona on pimeää, ainoat valot näkyvät vastarannalla.

Pakkasta on vain nimeksi, pari astetta. Ranta on hiljainen, lumi näyttää koskemattomalta.

Maailma tuntuu pysähtyneen.

Vedän villasukat jalkaan, sytytän kamiinaan tulen ja kääriydyn huopaan lämmittelemään. Sisälle nostetut tuohenpalaset ja klapit humahtavat tuleen ritisten. Savu tuoksuu turvalliselta.

Lämmitän purkkihernekeittoa, retkieväistä parhainta. Sängyssä luen vanhoja Aku Ankkoja. Täkki painaa. Nukun sikeästi ja pitkään.

Herään auringonpaisteeseen.

Syön puuroa ja keksin, joka on pehmentynyt kosteudesta.

Aamuaurinko paljastaa, miten myrsky on heittänyt tontille oksia ja pari nuorta mäntyä on kaatunut.

Käyn tarkastamassa saunan ja rannan päivänvalossa. Laituri on hautautunut paksun lumikerroksen alle. Kaivonkansi on jäätynyt kiinni, mutta irtoaa pienellä koputtelulla. Kaikki on kuin pitääkin.

Haen tuuran ja aloitan avannon teon. Päätän tehdä sen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Niinköhän saan jään halki? Onkohan jää kovaa? Onnistunko tekemään ämpärinmentävän reiän?

Uurastan puoli tuntia – ja pulp, jäähileinen vesi nousee pintaan. Saunavedet on turvattu!

Keskipäivän aurinko sulattaa lunta räystäiltä, ja vesi tippuu pienenä norona maahan. Tuoksuu keväältä. Luon lumet saunalle ja tuon puut pulkalla. Vanha kiuas syttyy kiukuttelematta.

Parin tunnin päästä kiuas hehkuu punaisena, ja avannosta kantamani vesi höyryää padassa. Aurinko laskee, kun istun lauteille.

Illalla makoilen sohvalla ja katselen ikkunasta ulos. Kesällä näkisin mäntymetsän ja siintävän järven, nyt kamiinan heijastukset ja lumisten oksien liikkeen.

Metsä humisee hiljaa. Tämä on luksusta.

Aamulla ulkona on nollakeli, ja raskaat nuoskalumet mätkähtelevät oksilta maahan.

Tyhjennän huussin ja saunan pesästä tuhkat, jotta ensi kerralla on mukavampi tulla.

Maa on paksussa roudassa, ja lapion iskut kaikuvat metsässä.

Istun hetkeksi saunalle ennen kuin lukitsen ovet. Järvellä ajaa moottorikelkka.

Ajattelen kesää. Miten erilaiselta kaikki silloin näyttää.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.