Paratiisi kylpyhuoneessa

Ennen kylpyhuoneen vakiovarusteksi riittivät hammastahna, vessaharja ja hiustenkuivaaja. Nykyään niiden kanssa tilan jakavat sadesuihku ja seinä-wc, joita perhe käyttää yhtä aikaa. Saammeko esitellä: kodin virkistyskeskus.

Siinä se pönöttää. Valkoinen kylpyamme.

Se kiiltää suurten ikkunoiden takana hehkuvan ilta-auringon valossa. Keskellä olohuonetta, näköetäisyyden päässä makuuhuoneen sängystä. Sitä eivät ympäröi seinät tai lukittavat ovet.

Mainoskuvan amme kauppaa katsojilleen uudenlaista kylpyhuonetta. Poissa on ummehtunut mielikuva kylpyhuoneesta erillisenä tilana, jossa hiukset pestään, hampaat harjataan ja rakko tyhjennetään, ja josta pakollisten toimenpiteiden jälkeen poistutaan pikimmiten. Miten vanhanaikaista!

Nyt kylppäriin mennään viettämään aikaa koko perheen voimin. Valmistajat mainostavat kylpyhuonetta kodin virkistyskeskuksena.

"Yksi tämän hetken kylpyhuonetrendeistä on tietynlainen 'rajattomuus' eli se, että perinteisen huonejaon rajat hämärtyvät", Villeroy & Bochin tuotepäällikkö Petri Sipponen kertoo.

Valmistajien puhe koko perheen kylppäristä heijastaa laajempaa ajattelutavan muutosta.

Länsimaista kylpyhuonesuunnittelua hallitsi pitkään ajatus hygieniasta: lika oli jotain, josta piti päästä eroon, ja valkoisten pintojen peittämässä tilassa se katosi kuuraamalla viemäreihin.

Ei hygienia ole vessasta vieläkään hävinnyt, mutta hyvinvointi on kirinyt sen rinnalle.

Kylpyhuoneessa ei enää vain peseydytä ja pissata, sinne mennään viettämään hemmotteluhetkiä. Kylpyhuonerutiineita piristetään ylellisillä elementeillä: suihkukoppi muuttuu sadesuihkuksi, ja amme hieroo kylpijän selkää.

Hemmottelu näkyy myös kylpyhuoneisiin liittyvien oheistuotteiden markkinoilla. Erilaisten kuorinta-aineiden, rasvojen, kylpykuulien, vaahtojen ja naamioiden määrä huimaa päätä.

Lambi on jopa lanseerannut uuden designvessapaperin, joka "tuo estetiikan arkipäivään".

Kylpyhuonevalmistaja Svedbergsin tuotepäällikkö Dan Petterssonin mukaan kylpyhuoneessa huolletaan sekä kehoa että sielua. Hän pitää yhtenä kylpyhuonesuunnittelun suurimmista haasteista sitä, miten musiikin kuuntelua ja kuuntelulaitteiden lataamista kylpyhuoneissa voitaisiin kehittää.

Huh huh. Miten tässä näin kävi?

Kaikki alkoi keittiöstä. Kun suomalaisiin viime vuosikymmenen aikana iski keittiöremonttibuumi, 1970-luvun värikkäät kaapinovet katosivat valkoisten kiiltopintojen ja yksinkertaisten vetimien tieltä ja rosteri korvasi muoviset liesituulettimet.

"Keittiöstä tuli yhtenäinen integroitu maailma. Kylpyhuone ei enää sopinut uudistuneeseen kotiin, ja sisustussuunnittelu hyökkäsi vessaan", Idolle kylpyhuonemallistoja suunnitellut muotoilija Kaarle Holmberg sanoo.

Suomen kolmen myydyimmän kylpyhuonevalmistajan, Idon, Gustavsbergin ja Svedbergsin, mallistoissa toistuvat samat trendit: värejä käytetään rohkeammin, erityisesti kylpyhuonekalusteissa. Posliinissa valkoinen pitää pintansa, mutta esimerkiksi mustia pöntönkansia ja punaisia hanoja näkyy.

Nykyään kylpyhuoneet valaistaan taidokkaasti led-valoilla. Sileät pinnat hohtavat korkeakiiltoisina, ja vessanpöntön kansi sulkeutuu pehmeästi ja äänettömästi.

Yhtenäisyys on kylppärisuunnittelun uusi mantra. Kylpyhuone on kokonaisuus, jossa kaikkien osien pitää sopia yhteen. Turhat – eli siivoamista kaipaavat – pinnat on minimoitu lattiaan upotetuilla kylpyammeilla, seinään kiinnitetyillä wc-pöntöillä sekä hanoilla, joista vesi virtaa ilman, että niihin tarvitsee koskea.

Jotkut asiat eivät sentään kylppärissäkään muutu. Kaarle Holmbergin sanoin "kakan pitää liikkua".

"Veden virtaus vaatii pöntön sisäpuolen monimutkaisen muodon, jota on vaikea muuttaa ilman, että toiminta kärsisi."

Holmberg myös uskoo pöntön pysyvän erillisenä elementtinä, vaikka se tuodaankin selvemmin osaksi muuta kylpyhuonetta.

"Pöntön voisi varmasti erottaa hajuttomasti muusta tilasta muutenkin kuin eri huoneeseen."

Se vaatii tilaa. Uusiin omakoti-, rivi- ja kerrostaloihin on mahdollista rakentaa valtava kylpyhuone, jonne mahtuvat niin ammeet kuin kylpylämäiset keskipenkitkin. Vanhoissa kerrostaloissa ongelma on suurempi.

"Kylpyhuoneiden pitäisi olla yhä isompia, mutta sadan neliön töölöläisasunnossa voi olla postimerkin kokoinen vessa, jonka muuntamiskustannukset ovat valtavat", Holmberg muistuttaa.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi