Paritalon onnelliset puolikkaat

Putkiset ja Taumalat asuvat paritaloa Mäntyharjulla. Alkuvaiheessa sairaus hitsasi perheet yhteen. Nyt elo on mutkatonta, ja asialliset hommat hoidetaan rennosti yhdessä.

Mäntyharju. Vuosituhannen alussa paritalon pohjoispäädyn ovensuu tuli Taina ja Jyrki Taumalalle tutuksi.

Siinä, Noora-tyttären perhepäivähoitopaikan eteisessä, jompi kumpi puki tytölle haalarit päälle kotimatkaa varten. Samalla he rupattelivat perhepäivähoitajan kanssa.

Joskus he saattoivat ohimennen tervehtiä talon eteläpäädyn asukkaita, Markku Putkista ja hänen vaimoaan Merjaa.

Eräänä päivänä perhepäivähoitaja totesi, että paritalon puolikas alkoi käydä liian isoksi hänelle ja hänen miehelleen. Taumalat tarttuivat tilaisuuteen, ja vappuna 2004 viisihenkinen perhe muutti uuteen 200 neliön kotiinsa.

Seinän takana oli hiljaista. Naapuripariskunta, Putkiset, oli Meksikossa lomalla. Hyvä niin. Taumalat aloittivat keittiöremontin, eivätkä joutuneet murehtimaan, häiritseekö melu naapureita.

Heihin ehtii tutustua kunnolla, kunhan palaavat Suomeen, Taumalat miettivät.

Sitten kaikki muuttui.

"Mie en pysty puhumaan, kun alan itkeä", Taina Taumala sanoo.

Nyt Taumalat ja Putkiset istuvat punahirsisen rantasaunan tuvassa paritalon takapihalla. Pöytään on katettu kahvit ja katkarapupiirakka.

Kun Putkiset palasivat Meksikosta kotiin, selvisi, että Markku Putkisen aivoissa oli bakteerin aiheuttama aivokasvain.

Leppoisa tutustuminen uusiin naapureihin vaihtui asukkaiden yhteiseen huoleen Markun kunnosta. Sairaudesta puhuttiin avoimesti, ja itkut tirautettiin yhdessä.

"Nyt ei ole sellaista asiaa, josta emme voisi puhua toisillemme suoraan", Taina Taumala sanoo.

Kahden leikkauksen ja kuuden sairaalaviikon jälkeen Markku toipui.

Kun arki alkoi, perheet huomasivat, että heitä yhdisti tekemisen meininki.

Yhteisen pihan kunnostaminen alkoi etupihalta. Betoni vaihdettiin sieviin laattoihin. Sitten katse kääntyi takapihalle, joka kasvoi tiheää metsää. Entä jos sen paikalla vihertäisi tasainen nurmi?

Kaksivuotinen projekti alkoi vuonna 2005. Metsuri kaatoi puut ja kaivinkone repi kannot maasta. Sen jälkeen siirryttiin hartiapankkiin. Kivet kammettiin paikoilleen rautakangella, salaojat kaivettiin lapioilla ja nurmikentän mullat levitettiin käsipelillä.

"Kun työt tehtiin porukassa, ja muutama ärräpää lensi, se yhdisti", Jyrki Taumala sanoo.

Saunatuvassa katkarapupiirakka on puolillaan. Seinän takana kiuas on kylmänä, mutta lähes joka ilta se lämpiää.

Saunavuoroja ei ole. Ensin saunovat ne, jotka paremmin ehtivät. Vesi kannetaan sisään, ja talvisin pulahdetaan avantoon. Kun sauna on vapaa, sen merkiksi kopautetaan harjanvarrella naapurin terassin kaiteeseen.

Rantasauna valmistui kesällä 2008. Se oli Markku Putkisen haave.

"Sairauden jälkeen olen oppinut, että haluan elämääni nautintoja. Siltä tiimoilta saunakin tähän tuli."

Nyt pihapiiristä on tullut kaikkien yhteinen ilo. Kun Taumaloiden tytär Kati pääsi viime kesänä ylioppilaaksi, takapihalle pystytettiin iso teltta. Kokki grillasi juhlaruoat, Jyrkin työkavereiden bändi soitti ja 70 hengen juhlat jatkuivat aamuun asti.

"Vissiin oli puolet teidän sukua ja puolet meidän", Taina Taumala sanoo Putkiselle ja koko nelikko nauraa.

Piirakka on syöty. Putkiset ja Taumalat kävelevät etupihalle.

Ulkokynttilät valaisevat toimeliaiden perheiden talon pimenevässä illassa.

"Ensi kesänä ei aloiteta uutta projektia. Nautimme vain kesästä", Merja Putkinen vakuuttaa. Hän on hetken hiljaa ja vilkaisee etupihaa:

"Paitsi kukkaruukut pitäisi valaa ja ulkosokkeli sekä roskakatos maalata. . ."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi