Perunasta saa helpon sadon

Peruna ei ole nirso kasvi. Aurinkoisessa paikassa ja ilmavassa maassa se viihtyy taatusti.

Turku. Turkulainen Patrik Lehtinen, 15, asuu kerrostalossa, mutta harrastaa perunanviljelyä.

Mummin ja ukin upea pihapiiri sai Lehtisen alun perin innostumaan kasveista ja puutarhatöistä.

"Peruna tuntui helpolta, ja siitä saa aina satoa. Perunamaani on tädin tontilla Raisiossa, samoin kasvihuone, jossa kasvatan kurkkua, tomaattia ja chiliä. Ensimmäiset pari riviä perunaa istutin vappuna", Lehtinen kertoo.

Viime kesänä Lehtinen valitsi lajikkeiksi Timoa, Siikliä ja Nicolaa. Nyt hän haluaa oppia perunalajeista lisää. Hän on tullut Turun torille tapaamaan eläkkeellä olevaa biologia ja peruna-asiantuntijaa Veijo Miettistä.

Konkari ja kokelas suuntaavat perunakojuille. Ruokaperunan sijaan heitä kiinnostavat istutettaviksi tarkoitetut siemenperunalajit.

Terveeksi tarkistettu siemenperuna on turvallista, Miettinen kertoo. Hän ottaa esimerkiksi Lemin Punasen, jonka Lemin kunta puhdisti viruksista.

"Laji tuotiin Suomeen vuonna 1856 Krimin sodasta. Myöhemmin sadot pienenivät virusten takia. Kun virukset poistettiin, saatiin hyviä satoja. Vanha Musta pitäisi myös puhdistaa viralliseksi siemenperunaksi."

Kokeilemisen arvoisia perunoita ovat Miettisen mukaan myös Norjan Punainen ja Blå Kongo, josta saa sinistä muusia.

"Muutamaa noista voisin kokeilla, jos maku miellyttää", Patrik Lehtinen arvelee.

Veijo Miettisen oma perunamaa kasvaa Nurmeksessa. Hänen perinteinen istutuspäivänsä on Kustaan päivä 6. kesäkuuta, jolloin myös vanha kansa istutti perunat. Kesäkuussa maa on jo lämmennyt, ja peruna alkaa kasvaa heti kunnolla.

"Vappuna nostin siemenperunat tuvan penkille sanomalehtien päälle. Ne ehtivät kasvattaa kunnon idut, ja kun niitä suihkuttaa vedellä, perunat kasvattavat hieman juuria."

Sitten lähdetään pellolle tositöihin.

Näytepelto on turkulaisella museotilalla Kuralan kylämäessä. Tila on Patrik Lehtiselle tuttu: hän on käynyt siellä jo kuusi vuotta hoitamassa vapaaehtoisesti tilan eläimiä.

Museotilalta Lehtinen saa perunamaalleen kompostoitua lehmänlantaa, jota Miettinenkin suosittelee lannoitteeksi.

"Muista kuitenkin, ettet pane liikaa lannoitetta. Maku kärsii ja peruna tulee vetiseksi."

Perunaa kasvatetaan vain pari kesää peräkkäin samassa paikassa. Jos viljelykiertoa suunnittelee, peruna sopii esimerkiksi kaalin ja lantun jälkeen.

Hyvä kikka on myös kasvattaa peruna härkäpavun kanssa vierekkäin. Näin peruna saa typpeä härkäpavun juurinystyröiden kautta.

"Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta", Lehtinen sanoo.

"Onpa möyheää maata", kehaisee Miettinen. "Savimaa on usein liian jäykkää."

Miettinen vetää noin kymmenen sentin syvyisen vaon mustaan multaan ja laittaa mukuloita 20–25 sentin välein idut ylöspäin.

Vakoon voi heittää silakan perunan seuraksi: se lannoittaa maata. Vaon päälle tehdään harjumainen kohouma eli penkki.

"Mitä harvemmassa mukuloita on, sitä kookkaampia perunoista tulee. Istutuksen jälkeen, kun peruna on taimettunut, riittää yksi multaus elin maan möyhennys. Penkissä säilyy lämpö ja rikkaruohot saavat kyytiä."

Perunaa ei tarvitse kastella, mutta kasvupaikka ei saa olla liian kuiva. Perunan kukittua alkaa sadonkorjuu.

"Kaikki eivät kuki. Silloin voi kokeilla kädellä mullan läpi mukuloiden kokoa", neuvoo Miettinen.

Konkarin tapaaminen ei ollut turha, sanoo Patrik Lehtinen. Jatkossa hän aikoo istuttaa perunanmukulat vasta maan lämmettyä. Mitä niitä turhaan kylmässä maassa makuuttamaan.

Kasvinsuojeluseuran Kotipuutarhurin perunaopas löytyy osoitteesta

www.kasvinsuojeluseura.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi