Piha kukkii elävää antiikkia

Else ja Vesa Leivo vaalivat pihapuutarhassaan vanhoja, historiallisia tulppaaneja. Ne antavat perheelle paitsi elantoa, myös rakkaan ja mysteerisen harrastuksen.

Keltapunainen kukka yltää hädin tuskin työntämään nenäänsä aurinkoa kohti. Se näyttää tulppaania matkivalta krookukselta. Tulppaani se kuitenkin on.

"Tuollaisia villit tulpaanit olivat ennen kuin niitä alettiin jalostaa 1500-luvun lopulla", kertoo vanhojen kasvien ystävä Vesa Leivo kotipuutarhansa pihalla Loviisassa.

Duc van Tol Red and Yellow on pienenpieni – mutta taustaltaan merkittävä. Kasvi on vanhin viljelty tulppaanilajike. Ensimmäiset Red and Yellowin sipulit istutettiin puutarhoihin tiettävästi 1595.

Leivo esittelee ylpeänä puutarhaansa. Hän kasvattaa ja vaalii siellä Else-puolisonsa kanssa vanhoja tulppaani- ja narsissilajikkeita ja testaa niiden selviytymistä Suomessa. Puutarhalla on kokoa 800 neliötä ja lajikkeita 40. Leivoilla on myös Villi niitty -niminen puutarhayritys.

Mutta miksi ihmeessä juuri tulppaaneja? Siksi, että Vesa Leivoa, historianopettajaa, kiinnostaa tulppaaneissa niiden jännittävä historia, josta tiedetään aika vähän.

"Tulppaanit yllättävät aina. Niitä on vaikea saada pysymään samanlaisina: ne taantuvat ja muuttuvat. Ne ovat mysteeri edelleen."

Katsellaanpa lisää Leivojen uurastuksen jälkiä.

"Tämä vaaleanpunainen on Duc van Tol Rose 1700-luvulta ja tämä puna-keltainen Duc van Tol Salmon 1900-luvun alusta."

Laventelin värinen Blue Flag on 1750-luvulta ja erittäin harvinainen, Leivo kehaisee kerrottua kaunotarta, joka muistuttaa neilikkaa.

"Se kukkii jopa kuukauden."

Piharakennuksen päädyssä tunkion päällä kasvaa yksi hänen mielilajikkeistaan. Se on Viridiflora Red Hue, jonka pitkät kukkalehdet muistuttavat prinsessan kruunua.

Tulppaanien matka on ollut todella pitkä ennen kuin ne ovat päätyneet Leivojen pihaan kaukaa idästä.

Tulppaanit kulkeutuivat kauppareittejä pitkin 1500-luvulla aluksi Turkkiin.

Varakkaat turkkilaiset innostuivat näyttävistä sipulikasveista ja istuttivat niitä puutarhoihinsa.

Vesa Leivon mukaan jotkut sulttaanit satsasivat enemmän tulppaanipuutarhoihinsa kuin haaremiin.

Turkista tulppaanit kulkeutuivat Hollantiin, jossa niiden sipuleita luultiin ruokasipuleiksi.

Tulppaanit eivät kuitenkaan maistuneet hyviltä, joten ne viskattiin pois. Tunkiolle nousikin kaunis kukka.

Pian alankomaalaiset hullaantuivat kauniiseen kasviin. Kaupankäynti oli vaurastuttanut väkeä, ja monilla oli varaa satsata ylellisten kukkien jalostukseen. Hulluna vuonna 1637 yhdestä tulppaanista maksettiin summa, joka vastaa 1,4 miljoonaa euroa. Se oli Rembrandtiksi kutsutun Semper Augustus -tulppaanin sipuli.

"Virustauti teki niihin liekehtivän värityksen. Silloin ei tiedetty, mistä väri tuli. Se oli aikansa kasvattajille suuri mysteeri."

Tulppaaneista alettiin kilvan jalostaa erilaisia muunnelmia. Leivojenkin kukkapenkistä näkee, mitä kasvin jalostuksella on haettu.

Siinä kasvaa pienehköjä, mustanvioletteja Philippe de Comines -lajikkeen tulppaaneja. Vieressä koreilee niistä kehitetty suurikukkainen Queen of Night, jonka varret kaartuvat pitkinä kuin balettitanssijoiden kaulat. Kolmas lajimuunnos on kerrottu Black Hero.

Se on puutarhojen uusi diiva, kysytty ja haluttu lajike.

Tulppaanin alkuperäinen tumma väri on pysynyt jalostustyössä samana, mutta muoto on muuttunut ja korkeutta on tullut lisää.

Tulppaania on helppo muokata. Siksi siitä on tullut trendien mukaan muuttuva suosikkikasvi.

Jalostuksen huumassa monet villitulppaanilajit ja alkuperäiset lajikkeet kuitenkin katosivat.

Nyt sipulikukkia yritetään pelastaa sukupuutolta muun muassa Hortus Bulborumin museopuutarhassa lähellä Amsterdamia. Sitä pitää yllä joukko vapaaehtoisia.

Leivojen kasvattamat tulppaanit ovat pääosin peräisin sieltä.

"Kun vanhat herrat eivät enää jaksa, miten vanhoille lajeille sitten käy", Vesa Leivo miettii.

Leivojen historialliseen pihapuutarhaan pääsee tutustumaan Loviisassa 27. 5. kello 10–17. Osoite Kuningattarenkatu 8 B.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi