Pihakoivu kaatuu

Koivun kaato omakotitalon vierestä vaatii ammattilaisen hätiin.

Pihakoivumme on kaadettava, vaikka puu on vanha ja rakas.

Se kasvaa viiden metrin päässä lohjalaisesta omakotitalostamme ja on noin sadassa vuodessa yltänyt lähes pilviin asti – 20 metriin.

Koivun juuristo häiriköi tontin maanalaista elämää. Lisäksi sen luikertelevat oksat hiplaavat viereistä mäntyä.

Kun pihakoivun kaataa nyt roudan aikaan, saa kuivaa polttopuuta ensi vuodeksi.

Jos koivun kaataisi huhtikuussa, mahla pärskähtaisi kasvoille ja kirves pomppaisi puusta. Puu olisi silloin sitkeämpi halkoa ja sen kuivuminen polttoa varten kestäisi kauemmin.

Kutsumme tontille ammattilaisen suunnittelemaan kaatoa.

Metsuri Antti Hiissa kaataa puita kiipeilytekniikalla.

Hiissa tutkii jättikoivua mittailemalla silmämääräisesti oksien ja rungon suunnan ja painopisteen.

Pihalamppu koivun vieressä vaikeuttaa kaatoa. Talven aikana sitä ei voi irrottaa maasta. Viereinen liuskekivikasakin pitää siirtää.

Koivujättiläistä ei voi kaataa suoraan alas: kukistuessaan suorilta jaloilta se katkoisi mäntyjen oksia.

Se täytyy kaataa osina karsimalla oksia alhaaltapäin.

Tänään se tapahtuu. Antti Hiissa saapuu paikalle traktorillaan apumiehensä Pasi Kääriäisen kanssa. Traktorin keulan pihdeillä liuskekivikasat siirtyvät hetkessä.

Hiissa pukee päälleen parikymmentä kiloa työvarusteita. Moottorisahan lisäksi mukana kulkee kiipeilyköysiä, työköysiä, turvavaijeri ja käsisaha. Päähän pannaan kypärä ja kuulosuojaimet, jalkaan puukiipeilykengät.

Niiden "pito" perustuu nilkan kohdalla olevaan piikkiin, joka läpäisee puunkuoren.

Ensimmäinen oksa on seitsemän metrin korkeudella.

"Siinä korkeudessa ihmisillä tulee itsesuojeluvaisto vastaan. Tässä työssä ei saa olla korkean paikan kammoa", Hiissa sanoo ja kapuaa tyynesti oksan luo.

Hän sahaa oksan ja ohjaa sitä kädellään, ettei se tipu pihalampun päälle. Seuraava ylempänä oleva oksa täytyy ohjata köydellä alas. Pasi Kääriäinen tarttuu köyteen ja oksa liukuu kauniisti maahan.

Paksuja sormia muistuttava latvusto on haaroittunut. Niistä jokainen täytyy sahata hallitusti poikki. Köysi on tukemassa suuntaa, koska latva on kallellaan talon päällä.

Nyt päästään rungon kimppuun!

Antti Hiissa mittailee tarkkaan, mihin hän rungon kaadon suuntaa.

Sitten moottorisaha pärähtää yläilmoissa käyntiin.

Ensin sahataan kaatokolo kaatumissuunnan puolelle: puuhun tehdään lovi millimetrin tarkkuudella. Sentin tarkkuus ei riitä.

Mitä nyt tapahtuu? Herkistyykö Hiissa, kun hän noin puuta halailee?

Ei, hän mittaa sormillaan kaatokoloa puun takaa.

Kun kolo on jämpti, alkaa sahaus puun toiselta puolelta.

Sahajauho suihkuaa ilmassa, suojapleksi kasvojen edessä on tarpeen. Rungon ja kaatokolon väliin jää pitopuu, joka toimii saranana.

Sitten koivunrunko katkeaa ja jysähtää komeasti lumiselle autotallipihalle – metrin tarkkuudella, niin kuin Hiissa lupasi.

Haluamme jättää neljän metrin korkuisen pätkän puuta juurineen sijoilleen.

Siihen voisi syntyä vaikka veistos!

Olemme sopineet urakkaan myös puun paloittelun ja halkomisen.

Kääriäinen sahaa moottorisahalla puun 30 sentin paloiksi, ja Hiissa nostaa raskaita pöllejä traktorin perään halkomiskoneeseen.

Vanha puu on sisältä lahoamassa. Hyvä, että se kaadettiin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi