Pikkuasunto sai lisää tilaa

Ensi silmäyksellä Helsingin Meilahdessa sijaitseva 41,5 neliön asunto näyttää avaralta ja siistiltä kodilta.

Tilaongelmat paljastuvat vasta kun kodin omistaja, 27-vuotias Henri Weijo, tunnustaa järjestelleensä asuntoa haastattelua varten.

"Todellisuudessa kämppä on perinteinen vanha asunto, joten esimerkiksi säilytystilan puute aiheuttaa aikamoista kaaosta", Weijo tunnustaa.

Vuonna 1938 rakennetussa asunnossa on vanhan kaupunkiasunnon tyypillisimmät ongelmat.

Eteinen on ahdas, pienet kiinteät kaapit jäävät käyttämättä eikä keittiöstä löydy tilaa jääkaapille. Myös Weijon polkupyöräharrastus aiheuttaa tilaongelmia.

"Kallista pyörää ei voi jättää pihalle tai pyöräkellariin, joten kannan sen jo valmiiksi ahtaaseen eteiseen."

Tilaongelmia on kutsuttu ratkaisemaan kolme sisustussuunnittelijaa, joiden tehtävänä on luoda asuntoon lisää tilaa ilman mittavia hankintoja.

"Tilaratkaisu on mielestäni nyt niin hyvä kuin mahdollista. Sisustajilla tulee olemaan haastetta laittaa asunto parempaan järjestykseen", Weijo haastaa.

Tilahaasteeseen tarttui kolme työkokemukseltaan erilaista suunnittelijaa: Taideteollisen korkeakoulun tila-ja kalustesuunnittelun opiskelija Wilhelmiina Kosonen, kolme vuotta sisustussuunnittelijana työskennellyt Ida Lestinen sekä 20 vuotta alalla toiminut Anu Jokela.

He tutustuivat asuntoon paikan päällä ja laativat luonnoksensa viikon sisällä.

Näkyikö kokemus suunnittelijoiden laatimissa ehdotuksissa?

"Näistä on mahdotonta valita parasta, sillä jokainen suunnitelma antoi ihan uusia ideoita", Henri Weijo toteaa.

Suunnitelmissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä. Ne tuovat esiin ongelmakohtia, joita Weijo ei ole itse huomannut.

"Esimerkiksi television paikkaa ja ruokapöydän sijaintia on muutettu useassa suunnitelmassa. Myös olohuoneen vaatekaapit on piilotettu verhojen taakse kahdessa suunnitelmassa, ja pyörä nostettu jokaisessa seinälle", Weijo kertoo.

Lisää tilaa ilman suuria hankintoja syntyy parhaiten Ida Lestisen ehdotuksesta.

"Tässä on noudatettu hyvin tehtävänantoa. Nämä ideat menevät heti toteutukseen", Weijo päättää.

Lestinen ehdotti tilaongelmien ratkaisuun muun muassa eteisen astiakaapin muuttamista vaatekaapiksi sekä pyörätelineen sijoittamista ulko-oven viereen.

Lestisen suunnitelmassa kunnioitettiin myös Weijolle tärkeää makuuhuoneen seinämaalausta ja keksittiin tehdä olohuoneen rahista tarjottimen avulla sohvapöytä. "Lestisen ideat ovat hyviä pikaratkaisuja", Weijo toteaa.

Hyviä ja käyttökelpoisia ideoita on myös muissa suunnitelmissa.

Anu Jokelan ajatus tilan käyttötarpeiden priorisoinnista saa Weijolta paljon kehuja.

Jokelan mukaan asunnossa kannattaa miettiä, mitkä toiminnot ovat itselle tärkeitä ja sisustaa tila sen mukaan.

"Vaikka olen kotona useimmiten yksin, olen silti hankkinut ison ruokapöydän ja sohvan vieraita varten. Olen sisustanut mielikuvia enkä todellisia tarpeitani ajattelen. Aion tulevaisuudessa olla itsekkäämpi sisustaja", Weijo suunnittelee.

Vaikka tarkoituksena oli sisustaa ilman mittavia hankintoja, Jokela on lisännyt suunnitelmaansa myös kahden vuoden ajalle ulottuvan ostoslistan.

"Ostoslistasta on varmasti pitkällä aikavälillä hyötyä. Ehkä oikeat ja tilaa muuttavat ratkaisut vaativatkin suunnitelmallisuutta ja hankintoja. Siinä mielessä Jokelan ehdotus oli näistä realistisin", Weijo pohtii.

Entä miten pärjäsi suunnitteluhaasteen ainut opiskelija?

"Wilhelmiina Kososella oli aika radikaaleja ratkaisuja. Suunnitelmassa neuvottiin esimerkiksi maalaamaan keittiö mustaksi ja muuttamaan sohvapöytä yöpöydäksi lyhentämällä sen jalkoja. Toisaalta perustelut olivat hyviä ja saattaa olla, että joku päivä asuntoon tulee musta keittiö", Weijo kertoo.

Lisätilan luominen ilman hankintoja onnistui jokaiselta suunnittelijalta.

"Ammattitaito ja valmius uusiin ratkaisuihin yllättivät. Suunnitelmissa tuli esiin ratkaisuja, joita en koskaan olisi keksinyt itse."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi