Räsymatto teki paluun

Räsymatto on trendikäs kierrätystuote. Matto kertoo myös eletystä elämästä. Riihimäkeläinen Eila Henriksson kutoo maton kuolleen äitinsä muistoksi.

Riihimäki–Lahti. Kirjava räsymatto on palannut arvoonsa.

Kudonta-asemat ja kurssit täyttyvät sekä suurista ikäluokista että kierrätystä harrastavista nuorista. Pari-kolmikymppiset leikkaavat matonkuteet käsin isoäitiensä tavoin.

Räsymatto ei ole kranttu tuote. Sen materiaaliksi kelpaa mikä tahansa mikä pitää värinsä ja mitä voi leikata kuteeksi.

Kutojat metsästävät kirpputoreilta vanhoja pussilakanoita, verhoja ja vaatteita. Toiset leikkaavat kuteeksi muovikasseja tai sekoittavat juuttia puuvillan tai trikoon rinnalle.

Matonkuteena voi kierrättää jopa vanhat videonauhat.

Riihimäkeläisen Eila Henrikssonin, 67, kangaspuiden vieressä levittäytyvä sukkulavalikoima on kuin taiteilijan väripaletti.

Hän on lajitellut kuteet sukkuloille värien mukaan, jotta raidoituksesta tulee tasapainoinen.

Kangaspuissa valmistuva matto on kutojalleen aivan erityinen.

"Tästä tulee matto äidin muistolle. Hän oli innokas ompelija", Riihimäen kaupungin kutomolla ahertava Henriksson kertoo.

Äidin kuolemasta on kulunut jo 15 vuotta, mutta vasta nyt tytär pystyi ottamaan esiin säästämänsä vaatteet ja kodintekstiilit.

"Tämä esiliina oli äidillä, nuo mansikkakuvioiset olivat keittiön verhot ja tuossa on äidin trikooyöpaita", hän osoittaa sukkuloilla odottavia kuteita.

Matonkutominen on helppo aloittaa kansalais- ja työväenopistojen kursseilla.

Myös kudonta-asemilla pääsee kätevästi alkuun, sillä loimet eli maton pituussuuntaiset langat ovat kangaspuissa valmiina.

Päivämaksu on useimmissa kudontapaikoissa 3–5 euroa. Loimista maksetaan lisäksi muutama euro metriltä maton pituuden ja leveyden mukaan.

Lahdessa kutojat kokoontuvat Osuuskunta Kankurin Ilon kutomolla Launeen kaupunginosassa.

Kankurin Ilon kudonnanohjaaja Merja Salonen-Kovasiipi on huomannut saman kuin riihimäkeläisetkin: ahkerimmin kudotaan kirjavia perinnemattoja.

"Olemme nimenneet perinteisen pieniraitaisen maton Lyyliksi erään iäkkään kutojan mukaan", Salonen-Kovasiipi kertoo.

"Hän kutoi niitä aivan pienistäkin pätkistä, joita muut eivät huolineet."

Kudontaharrastuksen suosion kasvaessa nuorimmat kursseille osallistuvat ovat alle kouluikäisiä, kertoo Riihimäen kaupungin kutomossa kutojia ohjaava Annika Nieminen. Monelle sopiva hetki kangaspuiden helskyttelyyn koittaa silti vasta eläkepäivinä.

Kun matonteko on loppusuoralla, sen viimeistely tietää koulukuntajakoa: hapsut vai letit?

Letit pysyvät järjestyksessä ja ovat kestävämmät. Kaikkien kärsivällisyys ei kuitenkaan letitykseen riitä. Hapsut taas eivät säily elämisen menossa suorina, mutta hälläkö väliä.

Etsi pääkaupunkiseudun kudontapaikat: www.taitouusimaa.fi. Työväenopistoilla on kudonta-asemia Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Lisätietoa kudonnasta: www.kaspaikka.fi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi