Rakas mutta raivostuttava

Pariisi on suurpiirteisten kaupunki. Siellä eläminen on ihanaa ja inspiroivaa mutta myös byrokraattista ja stressaava, sanovat kaupungissa asuvat suomalaiset. Teksti: Pihla Hintikka

Omistusasunto 11. kaupunginosassa.

Valokuvaaja-muotoilija Sanna Saastamoinen-Barrois, 35, ja ohjaaja-valokuvaaja Jeremy Barrois, 34. Tyttäret Ea, 8, ja Lumi, 5.

"Rakastuin asuntomme hevosenkengän muotoon ja omaan pieneen takapihaan. Mistään muusta en pimeässä, tunkkaisessa ja sokkeloisessa asunnossa sitten pitänytkään.

Kun ostimme asunnon vuonna 2005, kutsuimme kaverit uuden kotimme purkujuhliin. Rikoimme seiniä ja joimme cocktaileja. Seinistä irtosi kymmenen kerrosta tapettia: ruusua, ruutua ja paneeleita. Takaa paljastui hieno kiviseinä. Sen jälkeen alkoi remontti, joka on onneksi pian valmis.

Ensimmäisenä vuonna puoli kotia oli koko ajan remontissa ja tuttumme sanoivat, että asunto pitäisi julistaa asuinkelvottomaksi.

Suomessa asunnot ovat putipuhtaita ja toimivat täydellisesti. Itsekin arvostan puhdasta kotia, mutta Pariisissa kaikki on aina vähän vinksallaan.

Seinien tahroja ja reikiä peitetään tauluilla ja koristeilla – se on myös vapauttavaa.

Pariisissa home haisee kaikkialla, ja kosteusvauriot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Kerran yläkerran naapurimme unohti sulkea suihkun ja vesi valui neljän kerroksen läpi alakerrokseen eli asuntoomme. Tulipalotkin ovat yleisiä eikä palohälyttimiä ole juuri kenelläkään.

Hyvä elämä tarkoittaa täällä hyvää viiniä, juustoa, leipää ja keskusteluja. Täällä keksitään luovia ratkaisuja hoitaa asioita, ja elämä on mutkatonta. Naapureiden kanssa järjestetään spontaaneja illallisia, ja jos lompakko jää kauppareissulla kotiin, lähikaupan ostokset voi hyvin maksaa seuraavana päivänä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi