Rakennusliikkeiden haastaja

Ekotalo Kellokas räätälöitiin joustavaksi asukkaiden muuttuviin tarpeisiin.

Ulospäin ei arvaisi, että Vanhankaupunginkoskelle nousseissa paritaloissa on tehty kaikki toisin.

Ekotaloissa ei ole villaeristettä ollenkaan. Asunnot voi ostaa ja myydä palasina.

Ja entäs asukkaat? He itse rakennuttivat omiin toiveisiinsa sopivat kodit.

Taloissa toteutetun monikäyttöisyyden periaatteen tausta on pitkä.

Karin Krokfors, kohteen arkkitehti ja yksi tulevista asukkaista, tekee parhaillaan väitöskirjaa asuntorakentamisen kehittämisestä.

Koska rakennusliikkeet eivät kiinnostuneet uudenlaisesta rakentamisesta, se täytyi tehdä itse. Krokfors sanookin provosoivasti, että rakennukset on nimetty koetaloiksi sen takia, että ne sijaitsevat Suomessa. Aluksi rakennetaan kaksi paritaloa eli neljä kolmikerroksista asuntoa. Ajan myötä huoneistojakauma saa kuitenkin muuttua. Jopa osakekirjat on tehty joustamaan enimmillään kahteentoista pienasuntoon.

Alimman kerroksen voi myydä tai vuokrata myös liiketilaksi. Sisäporras muuttuu rappukäytäväksi.

Pohjakerroksen työhuoneen viemärin ansiosta tilan pystyy muuntamaan autotalliksi. Muuratuissa seinissä on valmiina oviaukkoja, joilla asuntoja ja huoneita voi yhdistää toisiinsa eri tavoin.

Valmiina talo näyttää kuitenkin aivan tavalliselta, sillä muuntelumahdollisuudet ovat piilossa pintojen alla.

Kaiken takana on ajatus talon pitkästä elinkaaresta. Myös seinärakenteet toimivat varmasti, vaikka sähköt katkeaisivat ja koneellinen ilmanvaihto loppuisi.

Ne on rakennettu puoli metriä paksusta kennotiilestä, joka tuotiin Saksasta pelkästään tätä projektia varten.

Laskelmissa tällainen seinä vaikuttaa huonommalta kuin villaeristetty, mutta käytännössä tiiliseinä varaa lämpöä. Kokemusten mukaan se toimii todennäköisesti ennakkolaskelmia paremmin.

Kellokas-talon niin sanottu ryhmärakennuttaminen on ratkaisu asuntotuotannon ja oman kodin rakentamisen välissä. Kun Kellokkaan projekti alkoi vuonna 2006, tällainen rakennuttaminen oli uutta, ja mukaan lähteneet saivat kuulla olevansa pähkähulluja.

Projekti onkin ollut pitkä ja vaivalloinen.

Karin Krokfors ja paritalon toiseen puoleen muuttava ystävä Kirsi Norros kertovat, että tämän kokoisista hankkeista kiinnostuneita keskisuuria rakennusliikkeitä tuntui olevan niukasti ja tarjousten saaminen oli vaikeaa.

Hartiapankkia ei kuitenkaan käytetty, vaan kustannussäästöt saatiin urakan pilkkomisesta osiin.

Kirsi Norros sanoo kiinnostuneensa heti uusiutuvalla energialla lämmitettävästä, ekologisesta, joustavasta ja yhteisöllisesti asumisesta.

"Karin esitti ajatuksen yhteisellä illallisella ja päätin siinä hetkessä lähteä mukaan."

Nykyisin myös Helsingin kaupunki edistää ryhmärakennuttamista esimerkiksi tarjoamalla tontteja. Mukaan voivat lähteä muutkin kuin rakennusalan ammattilaiset.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi