Rapistunutkin ikkuna elpyy

Vanha ikkuna kannattaa kunnostaa rennolla otteella. Yleinen virhe on yrittää tehdä vanhasta liian täydellistä.

Pori. Pikkuinen Liisa-tyttö tarkkailee äitinsä mummolan ikkunasta pääskysiä, jotka pesivät räystään alla. Yö pikkusiskon vieressä olkipatjalla on jännittänyt, mutta ikkunasta näkyvä lentonäytös rauhoittaa.

Liisa Pirttikosken muistikuva lapsuudestaan on vahva, kun hän esittelee vanhoja kuvia Kiikoisten mummolasta.

Puoliso Timo Hakala kuvaa talon nykytilaa ränsistyneeksi, mutta se ei helsinkiläisen pariskunnan intoa jarruta. Talo on päätetty kunnostaa mökiksi.

Remontti on tuonut pariskunnan ikkunoiden korjauskurssille Poriin, Rakennuskulttuuritalo Toivoon. Mukana on yksi talon ikkunoista.

Rakennuskonservaattori Kalle Virtanen ja puuseppä Paula Södergård näyttävät kurssilaisille kädestä pitäen, miten vanhan ikkunan voi kunnostaa.

Kymmenestä kurssilaisesta puolet on naisia. Se ei kurssin vetäjiä yllätä.

"Moni mieltää ikkunaremontin näpräämiseksi, joka ei sovi miesten hermoille", Virtanen kertoo.

Ennen verstaalle pääsyä Toivon intendentti Tuulikki Kiilo on luennoinut ikkunoiden historiasta.

"Pysähtykää joskus ihailemaan puhalletun lasin kauniita yksityiskohtia. Se näyttää upealta verrattuna tylsään teolliseen lasiin", Kiilo kuvaa.

"On uskomatonta nähdä esimerkiksi 250 vuotta säilynyt alkuperäinen ikkuna. Niitäkin on."

Intendentti kannustaa vanhojen ikkunoiden säilyttämiseen. Jos pintakäsittely on ollut oikea, huonoltakin näyttävien karmien ja puitteiden puu on todennäköisesti säilynyt terveenä.

Vanhojen ikkunoiden korjaamisessa ei kannata tavoitella täydellisyyttä: korjauksia tehdään vain sen verran kuin on tarpeen. Kaikkea kittiä tai maalia ei tarvitse poistaa.

Alkutesti on isku puukolla ikkunan alareunaan. Jos puu tuntuu tiiviiltä, hätää ei ole.

Ikkunoiden veto tai lasiin tiivistyvä vesi ovat vaivoja, jotka poistuvat korjaamalla ikkuna oikein. Useimmat vanhat ikkunat ovat laatutavaraa rapistuneenakin.

Tutkimukset vahvistavat vanhan ikkunan äänieristyksen olevan jopa uutta tehokkaampi. Lasien väliin jäävä reilu ilmakerros pysäyttää äänet hyvin.

Porilainen Inkeri Hannula asuu miehensä kanssa appivanhempiensa entisessä talossa. Se valmistui vuonna 1962.

"Kymmenen minuutin nettisurffaus kertoi ikkunoiden olevan korjattavissa. Tilasin Kalle Virtasen vielä tarkastusvisiitille. Hän varmisti arvion oikeaksi."

Virtanen listaa ikkunaremontin työkalut: maalikaapimia, hiomapaperia, sopivasti tylsä puukko kitinpoistoon, teräsharja, pihdit naulojen irrottamiseen, puutaltta, kittiveitsi, lasitusnaula ja -vasara sekä rengassivellin. Kurssilaiset kokeilevat käsissään, miltä tuntuu sopivasti muotoutuva kittipala.

Satu Väätänen korjaa ikkunaa, joka on alaosastaan laho. Se on peräisin Porin Impolan ensimmäisestä talosta, joka on rakennettu vuonna 1897. Nykyisellään rähjäisestä varastosta tulee kesähuone Väätäsen pihapiiriin.

Puuseppä Paula Södergård vahvistaa, että laho alaosa on paikattava, mutta ikkunasta irrotettu, roskaläjältä näyttävä helakasa kannattaa puhdistaa ja käyttää korjauksessa.

"Alkuperäinen on aina arvokas", hän muistuttaa.

Kaikki ikkunoiden vauriot, korjaukset ja niissä käytetyt materiaalit sekä menetelmät kannattaa kirjata ylös. Ikkunoiden huoltokirja helpottaa valintoja seuraavassa korjauksessa.

Leena Mäki nostaa höyläpenkille aarteensa. Se on 13-ruutuinen kuistin ikkuna Kokemäenjoensuiston Kvistiluodossa olevalta huvilalta.

"Omin käsin korjaaminen on aikamoinen urakka, mutta jospa ikkunat säilyisivät vielä toiset sata vuotta", Mäki suunnittelee.

"Kunnostetuista ikkunoista katselen sitten puutarhaa, jonka perältä lähtee polku joenrantaan. Nautin kahvia ja tuoretta pullaa."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi