Samettia maahan

Muodikkaat japanilaiset puutarhat innoittavat sammalen kasvattamiseen

 Sammal ei ole enää meilläkään vain puutarhan hyljeksitty tunkeilija, kun japanilainen tyyli on tullut muotiin.

Sammalpuutarhan rakentaminen on kärsivällisen puuhaa, mutta jotain voi tehdä jouduttaakseen sametinpehmoisen peitteen kasvua – tai ainakin voi yrittää.

Aiotulle paikalle voi levittää sammalsilppua, tai siihen voi siirtää sammalpaloja muualta.

Melko omapäinen kasvatettava sammal kuitenkin on. Se ei suostu kasvamaan millä tahansa paikalla.

Hyvä esimerkki löytyy opetusministeriön sisäpihalta Helsingin Kruununhaasta. Taiteilijakolmikko Kaj Franck, Lauri Anttila ja Olli Tamminen suunnitteli parikymmentä vuotta sitten sinne Kivipuutarhan, jota nyt kunnostetaan.

Alkuperäisen puutarhan viidestätoista sammallajista on nyt jäljellä vain kolme tai neljä.

Lajeja on toki vieläkin pitkälti toistakymmentä, mutta suurin osa on vain korvautunut paikalla paremmin viihtyvillä lajeilla, selittää sammalasiantuntija, kasvitieteen dosentti Johannes Enroth.

Sammal kasvaa itiöistä. Niinpä uudet lajit ovat voineet kulkeutua tuulen mukana.

Niitä on saattanut tulla myös esimerkiksi kengänpohjista tai istutettujen lajien mukana vahingossa.

Sammal rehottaa Kivipuutarhassa nykyisin niin, että sen melkein voisi nimetä uudestaan Sammalpuutarhaksi. Kielikellosammal, jota pihalle ei alun perin tuotu lainkaan, on levinnyt melkein kaikkialle, myös pihan betonilaattojen saumoihin. Sinne se saa jäädäkin, pehmentämään vaikutelmaa, päättää puutarhan kunnostustöitä johtava arkkitehti Tom Simons. Hänellä on lämmin suhde sammaleisiin, samoin kuin hänen oikealla kädellään, Enrothilla.

Sekä Simons että Enroth ovat tuoneet puutarhaan sammalmattoja mökkimailtaan. Sammalen kerääminen ei ole jokamiehen oikeus, vaan siihen on oltava maanomistajan lupa.

Suomessa kasvaa hätkähdyttävä määrä erilaisia sammaleita, yhteensä 884, kävelevä sammaltietosanakirja Enroth kertoo. Istutettava sammal kannattaa valita samanlaiselta kasvupaikalta: varjoisaan paikkaan kerätään varjopaikan sammalta ja niin edelleen.

Mökkisaareltaan Sipoosta Simons on tuonut pehmoisia mättäitä kalliohohkasammalta. Sitä löytyy kaikista japanilaisista puutarhoista. Siitä tulee kasvaessaan isoja, pehmeitä tyynyjä, ja siksi sen kaltaisia sammaleita sanotaan myös tyynysammaleiksi.

Toinen Kivipuutarhaan istutettava mökkituliainen on kivikynsisammal, ja sitä Enroth suosittelee myös muille sammalpuutarhureille. Sen pitäisi kasvaa helposti. Se on kaunista, ja sitä on helppo irrottaa alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Lisäksi se kestää hyvin kuivuutta, Enroth perustelee.

Uuteen kasvupaikkaansa istutettu sammal pitää puhdistaa huolellisesti rikkaruohoista ja siemenistä. Sammal ei näet ole kovin hyvä kilpailija.

Jos sammalta ei riitä koko alueen peittämiseen, väliin voi jättää muutaman sentin rakoja, niiden pitäisi ajan mittaan kasvaa umpeen.

Alussa sammalta on hyvä kastella usein, myöhemmin se pärjää paremmin omillaankin, ja monet sammalet kestävät hyvin kuivahtamistakin.

Jalkapallokentäksi sammalpeitteestä ei ole. Se ei kestä tallomista, mikä on hyvä muistaa, jos perheessä on lapsia tai eläimiä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi