Silitän, koska en polta sikareita

Olen pohtinut parin kaverini kanssa, pitäisikö perustaa kerho "Hitaan Silittämisen Ystävät". Nimittäin mikään muu kotityö ei ole niin rentouttavaa kuin vaatteiden huolellinen, hidas silittäminen.

Kaulus tasaiseksi molemmin puolin, hihat suoriksi, olkaleikkaukset ja paidan yläkappaleet linjaan. Slalomia vastahakoisten nappien ympärillä. Käännöksiä, oikaisua, venytystä, höyryn sihinää.

Puhdas, hyväntuoksuinen kangas muokkautuu juuri halutunlaiseksi. Juhlavaan kauluspaitaan tulee voimaannuttava ryhti, crisp, kuten britit sanovat.

Tavalliseen arkipaitaan ilmestyy tuttu pehmeys, se sama, jonka pikkupoika tuntee poskellaan, kun lojuu sohvalla isän kainalossa.

Silitän itselleni mielikuvia, tunnelmaa, rooleja, puuvillaista haarniskaa kovan elämän suojakilveksi tai elämästä nauttimiseksi.

Silittämisen oikea nopeus on vaatteiden käsittelyssä samanlainen mielipiteitä jakava asia kuin tupakoijalle sikarinpoltto.

Toisille riittää, että saavat imaistua spaddunsa räntäsateessa työpaikan takapihalla. Toiset saavat meditatiivista nautintoa coronansa tai belicosonsa leikkaamisesta ja hitaista rituaaleista. Nikotiiniaddiktio tyydyttyy molemmilla tyyleillä.

Myös nopeasti laudan ääressä huiskiva tehosilittäjä saa vaatteensa näyttämään siisteiltä, eikä hommaan tuhraudu puolta päivää.

Hidas silittäminen on itsekästä, oman ajan ottamista, ja siksi niin nautinnollista.

Kun lapseni olivat ihan pieniä, ja arki täynnä miljoonia keskeneräisiä pikkupuuhia, silittäminen oli päivän harvoja yksityisiä hetkiä. Silitysrauta kädessä oleva isi ei pysty lähtemään raudan johtoa pitemmälle – näin väittävät myös ne tuttuni, joilla on langaton silitysrauta.

Ja mitä symboliikkaa saakaan potkupuvun ja univaatteiden silittämisestä! Niiden saumojen ja viikkausten pehmennys on hellyydenosoitus, isän kehno yritys tasoittaa edes vähän lapsen tietä tässä joka suuntaan ryppyisessä maailmassa.

Suhtaudun silittämiseen välillä kuin harrastukseen. Se voi myös ärsyttää, ja ymmärrän hyvin miksi.

Miehet sanovat harrastavansa ruuanlaittoa, koska se kuulostaa paremmalta kuin arkinen kokkaus tai syöminen. Samalla he arvottavat kotityövalintoja: kun kohottaa oman osuutensa harrastukseksi tai kulinarismiksi, tulee samalla tahtomattaan vähätelleeksi arkiruuan tekemistä ja päivittäisen ruokalistan laatimisen vaikeutta.

Silittämiseen tehokkuusnäkökulmalla suhtautuvien mielestä jokainen silitysminuutti on hukkaanheitettyä aikaa.

Näin varmasti on. Kun silityselitisti keskittyy hartaushetkeensä, joku muu perheessä joutuu ratkomaan päällekaatuvia kriisejä ja pitämään maailmaa pystyssä.

Mutta silti. Hidas silittäminen on parhaimmillaan kuin sikarinpolttoa. Tai japanilainen teeseremonia keskellä Fujin valkolakanahuippuisia pyykkivuoria. Hetki rauhaa, hetki hiljaisuutta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja perheenisä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi