Suomen siistein ruohonleikkuri

Lammas on verraton maisemoija kotoisille pusikoille ja pöheiköille. Se pääsee myös maastoon, jonne ihmisellä ei ole asiaa.

Suomi on pöheikköjen maa. Vesakot ja horsmikot kukoistavat, epämaisema on suorastaan ruma. Mitä sille voisi tehdä? Hankkia lampaita maisemanhoitajiksi!

Lammas on verraton apulainen joutomaiden ja erilaisten viheralueiden hoitamiseen.

Se on ketterä, siisti ja ahkera. Lammas myös pääsee vaikeakulkuisiin paikkoihin. Pöheikköjen estämisessä nelijalkaiset ruohonleikkurit ovat korvaamattomia.

Lampuri Aulimaija Luukkonen tietää, miten monipuolinen kotieläin lammas on muuallakin kuin ruokapöydässä. Aulimaija ja Mika Luukkosen tila sijaitsee Mikkelissä, vartin ajomatkan päässä kaupungista.

Tila on palvellut viisitoista vuotta myös matkailijoita, ja esimerkiksi alueen päiväkoti- ja koululaisryhmät tekevät sinne retkiä.

Lampaat ovat syöneet Laurilan tilan maisemaa kymmenisen vuotta. Sinä aikana ruohovartiset ketokasvit ovat saaneet tilaa horsmikolta ja pajukolta.

"Ilman lampaita maisema olisi rämettynyt eikä järveä näkyisi", Aulimaija Luukkonen kehuu.

Osa Luukkosten lampaista on ollut muun muassa Puumalassa palauttamassa perinnebiotooppia. Rotunsa puolesta eläimet ovat vanhaa kantaa: kainuunharmaita, suomenlampaita ja kippurasarvisia ahvenanmaanlampaita.

Kesäaikaan päkättäjille riittää luonnonlaidun, sillä sen kasvillisuus on monipuolista. Pihlajat, lepät ja pajut ovat verrattomia herkkuja, nokkonenkin kelpaa, jos se niitetään. Maisemointityö hoituu ikään kuin siinä sivussa: lammas järsii vuorokaudessa viitisen kiloa kasvillisuutta. Lampaat ovat myös erinomaisia lannoittajia.

Jos mielii lammaskatrasta oman maiseman laiduntajaksi, suunnitelma kannattaa tehdä yhdessä lampaiden omistajan kanssa. Ammattilainen näkee, mihin suuntaan maisema tekeytyy ja mitä siihen tarvitaan. Toden teolla lampaiden apu alkaa näkyä vasta viiden vuoden jälkeen.

Hanke vie siis aikaa, mutta tehdyn työn jälki puhuu puolestaan. Hakamaat ja metsälaitumet muuttuvat aivan toisennäköisiksi, myös paikan arvo nousee, mitataan sitä sitten rahalla tai luonnon monimuotoisuudella. Hyönteiset, matelijat ja linnut saapuvat lampaiden myötä ja maan siemenpankista työntyy uutta kasvillisuutta.

Minkälaisiin paikkoihin lampaita voi harkita?

"Vanhat rantaniityt ja hylätyt laitumet sopivat, samoin rakentamista odottavat joutomaat. Alle puolen hehtaarin aluetta ei kuitenkaan kannata eläimillä siivota", Aulimaija Luukkonen kertoo.

Lampaiden syömän ruuan laatu ja määrä vaihtelevat paikan ja sääolojen mukaan. Jos kesä on kuiva, syötävä voi loppua jo elokuussa. Lauhoina ja sateisina kesinä popsittavaa riittää pitempään.

"Lampaat ja aidat pitää tarkistaa päivittäin. Tämä työ sitouttaa, mutta yleensä ihmiset kokevat tällaiset projektit hyvin tärkeiksi", Aulimaija Luukkonen sanoo.

"Monet kyläyhteisöt ovat saaneet kylänraitteja laiduntavista lampaista uutta potkua yhteisöllisyyteen. Hyvä, kaunis ja monimuotoinen ympäristö on viihtyvyyden peruspilari. Siellä viihtyvät kaikenikäiset ihmiset."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi