Syksy alkaa sohvalta

Markus Hämäläinen aloittaa opiskelun tädin ystävän olohuoneessa. Asuntoa etsineet opiskelijat kertovat, miten heille kävi.

Espoon Westendissä kerrostalokaksion olohuoneen nurkassa kököttää pahvilaatikoita, nahkalaukku ja espressopannu. Markus Hämäläinen, 20, istuu mustalla nahkasohvalla, tilapäisellä sängyllään tädin ystävän luona.

Hämäläinen sai tietää heinäkuun alussa, että hän pääsi opiskelemaan Haaga-Helia ammattikorkeakouluun liiketaloutta. Unelma Helsinkiin muutosta oli totta.

Hämäläinen lähetti heti opiskelija-asuntosäätiö Hoasille asuntohakemuksen, pani ilmoituksen Asuntohelppi-sivulle ja alkoi kytätä kämppiä Oikotieltä. Heinäkuun lopussa Hoasilta ilmoitettiin, ettei hänelle ole löytynyt opiskelija-asuntoa.

Hämäläinen ajoi Lappeenrannasta Helsinkiin asuntonäyttöihin kesken kesätyökiireiden. Usein asuntoa oli katsomassa parikymmentä ihmistä. Pahimmillaan näyttöön jonotti 44 ihmistä. Yksitoista oli halunnut varata asunnon ennakkoon.

Joka näytön jälkeen Hämäläinen jätti yhteystietonsa vuokranantajalle. Yksikään ei soittanut takaisin.

Iski paniikki. Koulu alkaa 22. elokuuta, orientoituminen viikkoa aikaisemmin.

"Makasin kotona vanhempieni luona sängyssä ja mietin, etten jaksa etsiä enää yhtäkään asuntoa. En ymmärtänyt, miksi niitä ei löydy, kun Helsinki on niin iso kaupunki", Hämäläinen sanoo.

Tärkeää hänelle on, että ensimmäisessä omassa asunnossa on kylpyhuone. Hän urheilee paljon, joten toiveissa on erillinen suihku ja vessa. Ideaali asunto ei saisi olla liian pieni, maksimivuokra 700 euroa. Seudun tulisi olla turvallinen ja lähellä opinahjoa Pasilassa.

Hämäläinen ei ole toiveineen yksin. Monet uudet opiskelijat haaveilevat yksiöstä kivalta alueelta.

"Poismuutto vanhempien luota, uusi kaupunki ja koulu ovat suuria muutoksia. En haluaisi pelleillä ventovieraan kanssa samassa asunnossa ja olla varpaillaan."

Elokuun alussa Hämäläinen hihkaisi onnesta. Oikotie-sivulla oli ilmoitus täydellisestä asunnosta: suuri, hyvin kalustettu ja 600 euron vuokra.

Hämäläinen otti yhteyttä ilmoittajaan, Larsiin, joka vastasi englanniksi, kertoi suomalaisista vanhemmistaan ja asunnosta, jota hän ei voi itse pitää.

Netissä hän törmäsi varoituksiin samanlaisista ilmoituksista.

"Tieto huijauksesta musersi. Tulin skeptiseksi. Mihin yksityiseen voi enää luottaa, varsinkaan, kun muuttaa muualta?" Markus Hämäläinen kysyy.

Vanhemmatkin alkoivat huolestua. Päivittäinen parinsadan kilometrin ajomatka Lappeenrannasta Helsinkiin ei kuulostanut vaihtoehdolta. Hämäläinen päätti panna ilmoituksen Helsingin Sanomiin.

"Sain viisi asuntotarjousta, joista kaksi oli varteenotettavia. 40 euron ilmoitus ei ole kallis investointi, kun aikoo asua kämpässä vuoden."

Tuore opiskelija neuvoo hakijoita panemaan ilmoituksia lehtiin ja ruokakauppojen ilmoitustauluille. Aluetta ei pidä rajata liikaa. Epätoivoisenakaan ei saa mennä halpaan: isoja ja halpoja asuntoja ei ole.

Hämäläinen saa asua tätinsä ystävän sohvalla elokuun loppuun asti. Kaksi kaveria on toivottanut hänet tervetulleeksi keittokomeron lattialle, jos hän laittaa ruokaa.

Ruokadiiliin Hämäläisen ei tarvitse lähteä, sillä oma ilmoitus lopulta auttoi. Hän pääsee muuttamaan syyskuussa Hermanniin.

"Arki, yksin oleminen ja kaupassakäynti jännittävät. Uuden kaupungin lumoon voi onneksi kääriytyä, olenhan muuttanut maalta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi