Täällä määrää isosisko

Hilda ja Paavo Herkman jakavat lastenhuoneen, jonka käyttöön isosisko on laatinut säännöt. Omaa huonettaan muokkaamalla lapsi vahvistaa itsetuntoaan, psykologi sanoo.

Sängyn alla oli hyvä piilopaikka.

Se on helsinkiläisen Hilda Herkmanin, 9, ensimmäinen muisto, joka liittyy omaan huoneeseen.

Pieni valkea sänky on nyt käytössä 3-vuotiaalla Paavo-pikkuveljellä.

Kun veli syntyi, isosisko olisi halunnut hänet heti nukkumaan omaan huoneeseensa.

"Kun Paavo oppi ryömimään ja avaamaan oven, en ollutkaan enää samaa mieltä", Hilda Herkman muistelee.

Isosiskolle oli kuitenkin luvattu jotain jännittävää jo pikkuveljen syntymän aikoihin.

Kun Hilda Herkman palasi eräänä päivänä kotiin kesäleiriltä, odotti omassa huoneessa parvi.

Se on oranssisävyisessä lastenhuoneessa isosiskon omaa reviiriä.

Parvelle kivutaan kavereiden kanssa koulun jälkeen leikkimään. Välillä siellä rauhoitutaan yksikseen lukemaan, kirjoittamaan päiväkirjaa ja pelailemaan Nintendoa.

Herkmanit asuvat Kruununhaassa Helsingissä. Noin 90-neliöisessä huoneistossa on vanhempien makuuhuone, lastenhuone, tilava olohuoneruokailutila ja keittiö.

Perhe asuu mieluummin vähän ahtaammin ydinkeskustassa kuin tilavammin esikaupunkialueella, jossa ollaan sidottuja aikaa vieviin työmatkoihin.

Nyt ruokakauppa, isän työpaikka, Hildan koulu ja Paavon päiväkoti ovat kymmenen minuutin kävelymatkan päässä toisistaan.

Herkmanien talossa oli ennen tyhjä kerhohuone, jota lapset saivat käyttää vapaasti leikeissään. Runsaslapsisessa kerrostalossa kerhotila toimi monen perheen ylimääräisenä lastenhuoneena.

Taloyhtiö päätti kuitenkin vuokrata huoneen varastoksi.

Lastenhuoneet yleistyivät suomalaiskodeissa vähitellen sotien jälkeen.

Funktionalistinen rakennustyyli toi 1930-luvulla kaupunkiasuntoihin pieniä tiloja eri toiminnoille. Vaurauden kasvaessa myös lapset saivat omat huoneensa.

Ympäristöpsykologi Liisa Horellin mukaan lasten omat huoneet ovat etenkin länsimaalainen ilmiö.

"Meillä korostetaan omaa tilaa ja yksilöllistä identiteettiä, kun taas monissa aasialaisissa kulttuureissa painotetaan yhteisöllisyyttä. Siellä tarvetta lasten omille huoneille ei koeta samalla lailla tärkeäksi."

Omalla tilalla on psykologin mukaan kuitenkin tärkeä rooli lapsen kehityksessä.

"Sen tarve yleensä korostuu, kun lapsi on varhaismurrosiässä, joillakin sitä varhemminkin", Aalto-yliopistossa työskentelevä Horelli sanoo.

Omaa huonettaan muokkaamalla lapsi vahvistaa itsetuntoaan ja omia näkemyksiään.

"Huoneen järjestys peilaa aina kutakin kehitysvaihetta lapsuudesta aikuisuuteen."

Teinit pistävät esimerkiksi kunkin ajan popidolijulisteet seinälle tukemaan omaa identiteettityötään, Horelli havainnollistaa.

Hilda Herkman on saanut itse somistaa lastenhuoneen.

Pienellä hyllyllä siistissä rivissä seisovat Nintendo-pelit ja Aku Ankan taskukirjat.

Koirakalenterista kolmasluokkalainen näkee, mitä päivää eletään.

Parvella korkeuksissa nukkuminen ei ole pelottanut. Äitiä on joskus mietityttänyt se, että mitä jos oksennustauti iskee keskellä yötä, eikä lapsi ehdi parvelta kylpyhuoneeseen.

"Olemme sopineet, että on parempi oksentaa vaikka peitolle kuin parvelta alas", Paula Herkman sanoo.

Huoneen jakamisessa pikkuveljen kanssa on myös luontaisetuja.

Iltaisin isosisko kuuntelee pikkuveljelle luettavan iltasadun omasta sängystään käsin.

"Yhteiselämä on sujunut melko sopuisasti. Paavolla ei ole vielä paljon toiveita tai vaatimuksia", perheen äiti kertoo.

Lastenhuoneen pelisäännöt ovat selvät: isosisko on teipannut ne huoneen oveen.

Jos Hilda Herkman saisi päättää täysin myös huoneen sisustuksesta, se toteutettaisiin salapoliisi-teemalla. "Ovessa olisi sormenjälkitunniste ja kamera. Sisällä näytöltä voisi katsoa, että kuka ovella on."

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi