Takkapuilla lämpiää koko talo

Savupiippuvaraaja nappaa hukkalämmön talteen savusta.

Timo Heikkinen tarjoaa tulta oman tontin puista pilkotuille mäntyhaloille, ja pian takassa loimuaa iloinen valkea.

Pieni tulipesä tuottaa uuteen helsinkiläiseen omakotitaloon sekä lämmön että lämpimän käyttöveden.

Heikkinen avaa oven takan taustalla piilossa olevaan tekniseen tilaan. Sen takaa paljastuu 700 litran vesivaraaja. Sen sisällä on savupiippu, joka on koko järjestelmän sydän. Takan lämmetessä savu lämmittää varaajan veden.

Idea on sama kuin mökkisaunan pesuveden lämmityksessä.

Takassa ja saunan uunissa polttopuiden lämpöenergiasta iso osa haihtuu savuna ilmaan. Miksei otettaisi savukaasuista lämpöä talteen ja varastoitaisi sitä vesisäiliöön?

Timo Heikkinen ja hänen vaimonsa Virva Lehto pähkäilivät monenlaisia lämmitysjärjestelmiä, kun ryhtyivät rakentamaan taloa 520 neliön tontille Helsingin Puistolaan.

"Halusimme matalaenergiatalon, mutta sitten kysyimme itseltämme, miksei tehtäisi samalla passiivitaloa? Tutkimme saksalaista passiivitalosivustoa netissä ja näimme ensimmäisen Norma Therm -nimisen vesitakan", Heikkinen kertoo.

Vesitakassa lämminvesivaraaja yhdistetään vesikiertoiseen takkasydämeen, jossa vesi lämpiää haluttuun lämpötilaan.

Takan tuottama lämpö lämmittää sekä vesikiertoisen lattialämmityksen veden että lämpimän käyttöveden.

Lisäksi katolle on asennettu aurinkolämpökeräimiä reilun seitsemän neliön verran.

Ne vangitsevat auringon lämpöä savupiipun vesivaraajaan.

"Ne tuottavat lämpimän käyttöveden tarvitseman lämmön ainakin osan vuotta", Heikkinen arvioi.

Silloin takan käyttöä voidaan vähentää, eikä se kevätauringon pilkottaessa enää olekaan yhtä houkuttelevaa.

Savupiippulämmityksen olisi voinut liittää myös saunan kiukaaseen.

Perheen sauna sijaitsee kuitenkin kolmikerroksisen talon kellarikerroksessa, joten keskikerroksen olohuone oli käytännössä paras paikka lämmitysjärjestelmälle.

Piippulämmitys toi mukanaan omat vaatimuksensa. Keskikerroksen lattian kantavuudessa oli huomioitava 700 litran vesisäiliö.

"Metsästimme sopivaa takkaa pitkään, koska halusimme mallin, josta tuli näkyy sekä olohuoneeseen että ruokailutilaan", Lehto kertoo.

Koska talo on betonielementeistä rakennettu passiivitasoiseksi eristetty, lattialämmitys ei olisi ollut välttämätön muualla kuin märkätiloissa.

Se oli kuitenkin edullisempaa asentaa rakennusvaiheessa kuin myöhemmin. Talosta haluttiin myös taatusti riittävän ja tasaisen lämmin.

Perheen tytöt, 3-vuotias Alisa ja 1-vuotias Ida, viihtyvät sisällä paljain varpain. Vetoa ei tunnu tulevan myöskään isoista ikkunoista.

Järjestelmään kuuluu vielä ilmanvaihtokone, joka on sijoitettu kellarikerrokseen. Se ottaa poistoilmasta talteen lämpöenergian. Sillä esilämmitetään sisään tuleva ulkoilma.

Ilmanvaihtokoneeseen on kytketty putkisto, joka kierrättää maalämpöä tai maan viileyttä ilmanvaihtoa varten.

Ilmanvaihtokoneen viilennysominaisuuden vuoksi talossa ei tarvita erillistä ilmalämpöpumppua kesähelteilläkään. Ilmanvaihtokoneen hyötysuhteen oli oltava yli 90 prosenttia.

Kokemusta savupiippulämmityksestä on kertynyt perheelle vasta kuukauden ajalta, ja aika on mennyt lähinnä järjestelmän harjoitteluun.

"Panemme tulet takkaan päivittäin, yleensä yhden tai kaksi pesällistä aamuisin ja iltaisin ja muutenkin fiiliksen mukaan. Vesisäiliön vesi pysyisi riittävän lämpimänä vähemmälläkin", Lehto kertoo.

Kun talosta ollaan pois pitempään tai lämmityspuuha ei muuten maistu, vesisäiliö lämpiää sähkövastuksella.

Lämpömittarin lukema näyttää olohuoneessa 23,5 astetta. Keskikerroksen makuuhuoneessa lämmintä on 26,9 astetta. Säätöjä haetaan vielä.

"Kodinohjausjärjestelmä, jolla säädetään lämpöä, ilmastointia ja valaistusta, ei ole vielä täysin käytössä", Heikkinen selvittää.

Heikkisen ja Lehdon mielestä savupiippulämmitys on onnen omiaan ihmisille, jotka tykkäävät viritellä tulia takkaan tai saunan uuniin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi